Siinä seppä Ilmarinen
Vähän suuttua suhahti,
Otti ryypyn oivallisen,
Pullon kulkusta kumosi,
Veti maahan marhaminnan,
Ruuvipenkkihin rutisti,
Turmeltihin lapsen tuutu,
Pöytä honkanen hajosi.
Seppä otti uu'et neuvot
Köytti kuoharin tavalla,
Sitoi salvurin mahilla.
Ennättääpi ensimäisen
Naulan kenkähän nakata.
Siitte sälkö sääriänsä,
Soristeli sorkkiansa;
Katkesivat kaikki nuorat,
Nousi melkonen meteli.
Kaatoi kiukahan kivisen,
Löyhytteli leipäuunin.
Emäntä ovelta katsoi,
Se antoi sepälle neuvon,
Sepä pisti tuiman tuuman:
"Eroita etuinen jalka,
Ota oikea kavia
Poikki polvesta sahalla.
Kuse kuumia vesiä,
Suihkauta suonten päälle."
Sen teki seppä samassa,
Kantoi kavian pajahan,
Takoi kengän siellä kiinni,
Takoi toisenkin kovasti,
Jopa kohta kolmannenkin,
Saman neuvon neljännelle.
Eipä hyppinyt hevonen,
Eikä sälkö säikähtellyt,
Pysyi kengät kesti kauan,
Yli kymmenen yh'eksän
Ajastaikoa ajella.
47. Panenta rokosta.
Suvahteeko Suomen kansa,
Salliiko Savon isännät,
Että kiitän keisaria,
Ylivaltoa ylistän,
Joka aina ajan kunkin
Asetukset armolliset
Luotansa lähetteleepi,
Joka vaksiinin valitsi,
Ylensi myös ymmärryksen
Rokon entisen etehen.
Ei miehet etelämaalla,
Eikä pojat pohjan alla
Liene luontoa samoa
Vasten vaksiinin panoa.
Nyt kun kulkeepi rupuli,
Vaeltaa tuo vanha herra,
Joka on Jumalan tauti,
Kysyen kyliä myöten,
Tahtoen talossa työtä:
"Laita lapsia käsiini,
Minä mestari likellä."
Vanha saapi vastauksen:
"On mulla tuvassa tuolla
Musikoita muutamia,
Ilman arvitta jokainen."
Vaan jos vaksiinin pania
Sille samalle sanoisi:
"Minä tai'an rokkotau'in
Teh'ä tiellä työttömäksi:"
Saisipa samassa kuulla
Kovan kohta vastauksen:
"Olkohot ololla sillä
Vanhan luojansa varassa,
Turmissa totisen herran!
Jos saisin satakin lasta,
Tuhansia tuuvittaisin,
Empä antaisi sinulle.
Siitä synnistä minua
Varjele, vakainen luoja,
Että pieneni panisin
Tahallani tautiseksi."
Mutta muistakaa musikat,
Arvatkaa asian laita,
Kun ennen oletten ollut
Rupulin ruman käsissä,
Joka teillen arvet antoi,
Otti kasvon kauneu'en,
Teki monta turmiota,
Sokeata silmäpuolta,
Rasitteli rampausta.
Arvatkaa asia uusi,
Kuinka käypi vaikeaksi
Keisarille korkealle
Vaatia väkisten teille,
Sakon haastella hakea
Omituista onneanne,
Vahingoita välttämähän.
48. Syyhelmästä.
Syyhyn synty syntisestä:
Syyhy syntisen toveri,
Se on maassa moitittava,
Vihattava viivakuono,
Jok' ei anna öillä maata,
Eikä päivillä levätä.
Kyllä kynsiä kysyypi,
Kaikki vuoleepi kuluksi.
Sill' on monta seuramiestä!
Apulaisina ajokset,
Märkäkuplat kumppalina.
Kyytimiehinä kipeät.
Joist' on vastus vanhoillakin,
Aikavä'elläkin asia.