Suokoon sun saa'a saalista
Silloinkin, kosk' et luule,
Ja enemp' olla valmisna,
Kuin tarvestakaan tulee!
Hän onnen sulle antakoon
Karjalles katsojaksi!
Toimi sinulle pantakoon
Talossa haltiaksi!
Ett' onni sinnn maatessais
Jo hyvän neuvon pitäis,
Ja toimi sinua nostessais
Kä'estä ylös vetäis,
Taluttais toimituksissais
Pitämään järjestyksen,
Ja siivon asumisessais,
Se tuo sulle ylistyksen.
Ja koskas olet kulkenut
Pois sinun isäs luota,
Ja myös sen oven sulkenut,
Josta nyt sinua tuo'aan,
Onni sulle olkoon parempi,
Kuin sinun oma isäs.
Sillä se on häntä vanhempi,
Ja tavaroista rikas.
Olet jo eron ottanut
Sun äitis kartanosta,
Seuraamaan itses antanut
Nyt tätä nuorta miestä;
Toimi sulle töitä neuvokoon
Enee kuin oma äitis,
Varemmin tähtes valvokoon,
Ett' aina hyvin kävis!
Ja niinkuins olet siunattu
Aikahan tähän asti,
Ja kaiken aj'an suojeltu,
Kun olet ollut lapsi,
Niin onnellinen, siunattu,
Olkoon sun ikäs vielä,
Jos pian olis aivottu
Sun äitiksikin tulla!
Se sama onni olkohon
Silloinkin valvomassa,
Ja lapsesi kukoistakoon
Kuin sinä itse lassa!
Vaarat ja vastoinkäymiset
Pa'etkoon silloin poies,
Ja vuorokau'et iloiset
Astukoon aina e'es!
Että sun lapses kasvaisit
Rauhass' ja tervey'ess',
Kuin istutukset seisoisit
Isäns' ja äitins' e'es',
Ja sitte teille tekisit
Vanhemman palvelusta,
Ja joka päivä etsisit
Perheellen elatusta!
Suokoon myös teidän suvusta
Maan perilliset tulla,
Omista teidän pojista
Myös kyntömiehet olla,
Jotka perintömannertans
Toimell' asua taitaa,
Omalla käsivarrellans;
Niskaans' ei orjaksi taita.
Tai on mun toivotukseni
Hyvästä aivoitukseni,
Aljettu sydämestä,
Hartaasta kiitoksesta;
Jumala armias isä,
Joll' ompi onnen ohjat,
Vielä paremmin tehdä osaa,
Kuin sanat tässä soivat.
4. Nimismies Kokista.