— Eikö niin? Selitähän vielä eräs seikka: kun nyt kerta talon naisväki saa elatuksen herroiltaan ja kun he eivät pyydä minulta muuta kuin rakkautta, miksi minun sitten pitäisi hukata aikaani juoksentelemalla ulkosalla niiden perässä, jotka eivät minua lainkaan tunne, ja kiellettävä ilo niiltä, jotka tuntevat minut ja pyytävät sitä minulta?
— Olet oikeassa, Cosma: älä juoksentele ulkona äläkä kiellä iloa niiltä, jotka sitä pyytävät; säästä kaikki taloon, jossa sinua rakastetaan.
— Sitähän minäkin! Vielä eräs kysymys, Elias: he kieltävät minua lähestymästä naisia, jotka eivät maksa minulle mitään, ja tahtovat, että ostaisin niitä itselleni, kunhan ensin saan rahaa. Mitä on tehtävä saadakseen rahaa?
— En tiedä, Cosma. Sinun olisi ehkä kysyttävä tätä seikkaa papilta, hodgealta tai Carc-Serdarilta: he ovat kaikki miehiä, jotka eivät pane rikkaa ristiin, ja heillä on rahaa.
»Cosma läksi kysymään heiltä. Kaikki kolme vastasivat, että työ yksin tuottaa rahaa.
»Tämä vastaus sai veljeni raivoamaan. Minuakin se suututti, sillä nuo kolme eivät tehneet muuta kuin pelasivat ghiulbaharia isämme kanssa, sillävälin kun kaiken työn heidän tiluksillaan suorittivat helotit verotöinään. Siitä huolimatta Cosma piti kiinni heidän sanoistaan ja sanoi isälle:
— Kolme ystävääsi, jotka edustavat arvovaltaa ja uskontoa, ovat sitä mieltä, että rahaa saa vain tekemällä työtä. No niin, minä teen työtä sinun luonasi: anna siis minulle rahaa ostaakseni ja elättääkseni kolme vaimoa. Tarvitsen kolme vaimoa!
»Silloin isä puhui meille aikeistaan:
— Niin, Cosma, sinä teet työtä, ja samoin veljesi ja minä itsekin, mutta rahat, jotka kertyvät sendukiin, ovat tulevaisuutta varten. Löydätte ne sieltä minun kuoltuani ja olette tyytyväisiä…
»Cosma keskeytti hänen puheensa: