»Isä huudahti epätoivoissaan:
— Tämä on surkeaa! Vedän aivan varmaan päälleni taivaan vihan: nuo kaksi eivät tahdo omaksua ainoatakaan niistä kolmesta uskonnosta, joita vaalin kattoni alla!
»Nuo kaksi eivät tosiaankaan sitä tahtoneet. Ja ennenpitkää heitä oli kolme, kun sisaremme Kira liittyi meihin, sitten neljä, Ismail-veljemme mukaanluettuna, joka hirttäytyi eräänä päivänä ahneutensa vuoksi. Hän himoitsi herkkuja, ja kun kaikki herkut olivat tarkoitetut samoille kuluttajille, sieppasi kunnon Ismail ne itselleen keittäjien käsistä, ulvoi mielihyvästä syödessään niitä ja kivusta niitä sulattaessaan, sillä isä suomi häntä niin kauan kuin tätä sulattamista kesti.
»Mutta meidän oloamme tässä talossa vaikeutti ennenpitkää aistillisten intohimojen ilmestyminen näyttämölle. Minä en ollut tässä osallisena: en ole koskaan tuntenut tarvetta kohottaa verhoa, joka peittää naisen kasvoja. Cosma sensijaan kohotti verhoa omasta puolestaan, minun puolestani, hirttäytyneen veljen puolesta ja kaikkien niiden esivanhempiemme puolesta, jotka olivat olleet arkoja kuten minä, tai hirttäytyneet kuten Ismail. Cosma kohotteli kaikki verhot. Ja se olikin paikallaan eikä liikuttanut minua lainkaan.
»Hän oli täynnä naisia, sellaisia, jotka kuuluivat isälleni ja isäni ystäville, ja cadanoita, jotka kuuluivat hotellissa asuville kiabureille. Heidän hajuvesiensä tuoksu täytti talon. Cosma kierteli ympäri taloa nuuskien ilmaa kuin vinttikoira, kuten Ismail oli tehnyt hiiviskellessään keittiön mailla. Mutta jos viimemainitun aiheuttamat vauriot olivat siedettäviä, ei asianlaita näyttänyt olevan sama Cosmaan nähden. Niin ainakin vakuuttivat aviomiehet, isämme etunenässä. Mutta he olivatkin ainoat, jotka valittivat tätä vitsausta. Naiset eivät koskaan valittaneet. Siksipä katsoinkin Cosman ja naisten olevan oikeassa, sillä Cosmalla oli puolellaan Korani, joka sallii miehelle useita vaimoja, ja naisilla oli puolellaan Raamatun viisas, joka sanoo: 'On kolme seikkaa, jotka ovat minulle ylen ihmeelliset, vieläpä neljäkin, joita en lainkaan tunne: kotkan jälki ilmassa, käärmeen jälki kalliolla, laivan jälki meressä ja miehen jälki neitseessä'.
»Jollei siis näy mitään jälkeä, niin miksi tämä hälinä? Sillä oli vain yksi vaihtoehto: joko oli Profeetta lukenut raamatun viisaan sanat ja myöntänyt ne Koranissaan oikeiksi tahi eivät uskovaiset lainkaan kunnioita hänen säädöksiään, ja kun he näin ollen ovat ensimmäiset vikapäät, ei heidän pitäisi suuttua. Mutta he suuttuivat sittenkin. Cosma sai selkäänsä. Minä syöksyin puolustamaan häntä. Sain vuorostani selkääni. Veljeni kysyi, mistä hän voisi ottaa sen, minkä kaikki uskonnot hänelle sallivat. Ei mistään, tällä haavaa. Tämä nainen on äiti. (Täällä oli siis äitejä!) Tuo toinen on sisar. (Oli siis sisariakin!) Muut kuuluivat miehilleen. (Eivätkä he pyytäneet muuta kuin saada kuulua Cosmalle!)
— Kaikki nuo naiset kuuluvat taloon ja heidän herransa elättävät heidät, selitettiin hänelle; sinun on etsittävä naisesi ulkopuolelta, ostettava heidät, elätettävä heidät omilla rahoillasi, kun saat niitä!
»Cosma ei ymmärtänyt tällaista ja tuli minun luokseni sanoen:
— Elias, selitähän minulle, miksi minut lähetetään ulos talosta?
Eivätkö oman talon naiset ole rakkaampia kuin vieraat?
— Olet oikeassa, Cosma: oman talon naiset ovat meille rakkaampia.