— Itse Profeettakin paastosi tänä kuukautena! selitteli isä.
— Niinpä niin, mutta hän nukkui päivät.
— Mutta hänkin teki työtä öisin kirjoittaen Korania, joka on valomme.
»Silloin Cosma ilmaisi haluavansa olla kristitty:
— Se on äitini uskonto ja se on vähemmän vaivalloinen: kristittyjen Profeetta sai edes syödä joka päivä! Ja hänkin on luvannut iankaikkisen elämän: lienee siis samantekevää.
»Isä taipui, sillä hän pelkäsi loukkaavansa muita jumalia. Cosmasta ja minusta tuli kristityitä, toisin sanoen, ei tapahtunut mitään muutosta, sillä voi siirtyä uskonnosta toiseen ja pysyä entisessä nahassaan. Tulipa sitten pitkä paasto, joka käy kristittyjen pääsiäisjuhlien edellä, jolloin on seitsemän kahdeksan viikon ajan elettävä leivällä ja papukeitoksella. Tämä oli mielestämme järjetöntä. Seurasi myrskyisä kiista.
— Saatte luvan kunnioittaa lakia, jonka itse olette valinneet! ärjyi isämme.
— Olemme tosin valinneet sen, vastasi Cosma, mutta siinäkin on jokin erehdys: ei voi olla mahdollista, että iankaikkisen elämän saamiseksi on pakko ahtaa itseensä kuivia papuja kokonaista kaksi kuukautta!
— Se on pakko! Teidän on syötävä vedessä keitettyjä papuja. Muussa tapauksessa: ei kristinuskoa eikä paratiisia!
— No niin, päätteli veljeni, olemme ilman kumpaakin! Vedessä keitettyjä papuja ei käy syöminen!