»Hän uskoi vilpittömästi Jumalaan, mutta vakuutti romanialaisen sanontatavan mukaan, että:
— Vielä Jumalan luonakin voivat ylhäiset syödä meidät suuhunsa!
Miellyttääkseen siis ylhäisiäkin hän avasi heille hotellinsa ovet selkoselälleen, ja majoitti heidät kaikki. Tietystikin hän kantoi heiltä maksun, mikä ei ollut niinkään helppoa, sillä nuo peijaan ylimykset olivat hiukan ihmissyöjäin sukua. Mutta isäni ei ollut niin tyhmä, ettei olisi ymmärtänyt, että oli hyvä miellyttää Jumalaa henkevillä keinoilla, ja vieläkin parempi hankkia ylhäisölle nuoria neitosia.
»Menestys oli perinpohjainen: herra — joka ei ollut sen vähäisempi kuin itse Suurvisiiri — antoi isälleni avoimen valtakirjan, jossa hänet julistettiin Portin hotellinpitäjäksi ja hänelle annettiin oikeus pidättää itselleen ja myydä huutokaupalla jokaisen maksukyvyttömän asukkaan matkakapineet. Mutta kun joskus saapui sellaisiakin ovelia vieraita, joilla ei ollut mukanaan mitään matkatavaraa, lahjoitti isäni tuolle asukkaalle aivan ainutlaatuiset matkakapineet: niinpian kuin petturi nosti ankkurin huutamatta matkanmääräksi rautatieasemaa, hän juoksi kaikkivoivan agan luo, heittäytyi hänen jalkoihinsa ja ojensi hänelle käärön:
— Effendi Se ja Se unohti tämän luokseni lähtiessään aamulla, hän sanoi viattomasti. Hän unohti niinikään maksaa kuukauden ylöspidon, mutta se ei tee mitään!
»Se ei merkinnyt mitään isälleni. Mutta se merkitsi paljon Effendi-paralle, sillä Aga, joka oli utelias kuten kaikki Agat, penkoi käärön sisällön, löysi arkaluontoisia papereita ja katkaisi pään huonomuistiselta Effendiltä.
»Niin, isäni oli aikeiltaan kelpo mies.
»Taatakseen meille omaisuuden tulevaisuudessa hän pakoitti meidät elämään hänen elämäänsä nykyhetkellä, mutta vain vaivalloisen puolen siitä. Koko talon oli otettava osaa hänen rukouksiinsa ja paastoihinsa ja kumarreltava ylhäisiä, jonka jälkeen hän lähti yksin viettämään hauskoja hetkiä ystäviensä seuraan joko kotonamme tai Carc-Serdarin ja Zapciun luona, missä pelattiin loppumattomiin ghiulbaharia korisevien vesipiippujen säestämänä. Me saimme huvitella ja juhlia vain kerran vuodessa, bairamin aikana. Ja nämäkin juhlat kävivät meille kalliiksi, sillä ne sattuivat ramazan-kuukauden jälkeen, joka saattoi ruuansulatuksemme epäkuntoon, sillä yöt kuluivat ylensyömisessä ja päivät mitä ankarimmassa kieltäytymisessä. Tästä syystä me nousimmekin sotaan talon päämiestä vastaan.
»Vaikka oli tuskin viisitoistavuotias uskalsi Cosma ensimmäisenä syödä, juoda ja tupakoida heti ramazanin alettua, mikä aiheutti loputtoman riidan. Käytin hyväkseni tätä torailua ja noudatin hänen esimerkkiään. Meitä oli kaksi pitämässä puoliamme isää vastaan, joka koetti aluksi palauttaa meidät kuuliaisuuteen vakuuttamalla, että Profeetta 'kieltäisi meiltä iankaikkisen elämän'.
— Mikä vahinko iankaikkiselle elämälle! huudahdimme me.