»Tällävälin sisaremme oli liitetty kovaan mieheen, jonka isä oli hänelle määrännyt. Hänen ensimmäinen lapsensa oli isänsä kaltainen raakalainen. Äitini hylkäsi hänet ja lähetti hänet luotaan. Onneksi seurasi tyttönen, Kira, sekä vielä kolmaskin lapsi, joka oli poika. He muodostivat onnettoman naisen ympärille hänen makunsa mukaisen perheen.
»He elivät elämänsä kuten parhaaksi näkivät, kärsivät sen vuoksi ja ajoivat karille siksi, etteivät tahtoneet luopua mistään sen antimista.
»Minun on turha mainita, ettei menneisyys, mitä minuun tulee, oikeuta minua omaksumaan heitukan nimeä. Meistä tuli borfasheja [tavallisia, mitättömiä varkaita]. Kostomme olivat halpamaisia ja liiaksi omanvoitonpyyntöisiä. Yhden urotyön kuitenkin suoritimme heti toimintamme alkukautena. Se kohotti suuresti arvoamme kansan silmissä, ja minä ylpeilin siitä, sillä minä se olin saanut Cosman ryhtymään siihen.»
Asia oli näin:
»Tähän aikaan lapsenryöstöt olivat aivan yleisiä. Kaikista onnettomuuksista, jotka painoivat raskaina kansaa, oli tämä koettelemus sietämättömin. Muut ahdistukset talonpoika kesti enemmän tai vähemmän haavoittunein sydämin: verot, päivätyöt, ruoskimiset, väkivallan. Mutta riistää häneltä viaton kappale hänen lihaansa, se oli pahempaa kuin itse elämän riistäminen, etenkin kun hän hyvin tiesi, mikä kohtalo onnetonta odotti. Olin kuullut kerrottavan vanhemmista, jotka jättivät kotinsa ja lähtivät raivokkaina kuin koirat etsimään lastaan, ja katosivat vuorostaan jäljettömiin.
»Meidän maakuntamme suuri capcaun [ihmissyöjä (tässä kuvannollisesti)] oli Brailan Aga. Hänen vertaisiaan olivat hänen ystävänsä Galatzin piispa ja bojaari Dumitraki Carnu. Kun heidän mässäilynsä oli päättynyt, vietiin pienet uhrit laivalla Tzarigradiin. Moni äiti pyörtyi rukoillessaan armoa mahtimiesten ovella. Heidät työnnettiin syrjään kuin tiellä olevat tavaramytyt.
»Kukapa olisi voinut olla rupeamatta heitukaksi. Tunsin noita kolmea villipetoa kohtaan vihaa, joka saa sydämen riemuitsemaan kuolemaa ajatellessa. Ja eräänä päivänä — kaksi vuotta senjälkeen kun olimme rikkoneet välimme lain ja kirkon kanssa — Kira lähetti meille tällaisen sanoman: Tänä iltana vuodattavat lapset meillä verikyynelenä. Olkaa heitukoita! Tiedetään teidän olevan kaukana eikä pelätä teitä.
»Olimme todella hyvin etäällä Brailasta, turkkilaisen Babadagin seuduilla. Ja oli jo iltasoiton aika, kun mies toi meille uutisen.
»Katsoin Cosmaa silmiin. Hän näytti epäröivän. Silloin paljastin hänelle rintani ja sanoin:
— Iske, Cosma… Sieltä vuotaa sappea.