Noudatin kehoitusta.
JEREMIAAN KERTOMUS
»Sanotte tietävänne, kuka olen. Ette kuitenkaan tiedä mitään.
»Olen synnynnäinen heitukka, enkä ole siksi muuttunut. Äitini oli metsä. Elämäni vapaus. Kaksivuotiaana Cosma löysi minut metsätieltä. En itkenyt, olin vain hämmästynyt. Cosma oli pistänyt minut reppuunsa ja ruokkinut minua lihaliemellä ja viinillä. Kuusivuotiaana uin kuin kala; yksitoistavuotiaana ammuin ensimmäisen laukauksen (joka tuotti kelpo kivun leukaperiini); kaksitoistavuotiaana otin osaa taisteluun Poteraa vastaan ja jouduin vangiksi.
»Noina kahtena kauheana orjuuden vuotena olin oppipoikana elämän koulussa. Niin, ollessani vankina arkontti Samurakisin hovissa opin tuntemaan ihmisiä. Ja se, mitä ajattelin tuona aikana, ja mitä ajattelen vielä tänäänkin, ei totta tosiaankaan olisi teille hauskaa kuulla.
»Ensinnäkin rakastan riippumattomuutta siinä määrin, että se hipoo kiittämättömyyttä. En tahdo olla kiitollisuuden velassa kenellekään eikä mistään. Minulle on annettu elämä kysymättä halusinko sitä. Ja jos elämäni antajat ovatkin voineet ottaa osaa kaikkiin iloihini, eivät he ole voineet kärsiä kanssani pienintäkään kärsimystäni. Kun haavoituin, jätti Cosma minut ja pakeni. Jos minut olisi tapettu, olisi hän elänyt kuten ennenkin. Hän eli hyvin, sillävälin kuin minun elämäni arkontin luona oli kuolemaa. Orjuuteni, joka oli kuolemaa pahempi, ei estänyt häntä syömästä neljän edestä eikä huvittelemasta naisten kanssa.
»Samoin oli äitini laita; elämän noppapeli oli heittänyt hänet samaan taloon, joka oli kaksi vuotta ollut helvetti hänen pojalleen, mutta jossa hän eli ruhtinattarena. He olivat kuitenkin vanhempiani. Olin heidän poikansa. Miksi heidän eikä kenen muun tahansa? Siksikö, että heille oli mieluisampaa tietää minun elävän vapaana kuin orjana? Mutta kukapa inhimillinen olento ei mieluummin näkisi lähimmäistään hyvinvoipana kuin sairaana? Tai vahingoittumattomana mieluummin kuin rampana?
»Miksi siis puhua sukulaisuudesta? Minä en näe isän ja pojan välillä sellaista yhdyssidettä, joka on olemassa pään ja ruumiin välillä. Ja muut siteet ovat vain juttua. Ne jättävät minut kylmäksi. En tahdo, että minua petetään kuten orpoja, joille annetaan kasvatusvanhemmat.
»Se sukulaisuudesta.
»Yhtä vähän jalomielinen olen rahvaaseen nähden, jota te tahdotte vapauttaa tai kostaa sen puolesta. Tässäkään suhteessa ei sydämeni tunne innoitusta. Ei ole mitään yhdyssidettä minun ja arkontti Samurakisin hovissa ammuvan ihmiskarjan välillä. Olen heitukka oman itseni enkä lähimmäisteni vuoksi. Tulkoot he heitukoiksi, jolleivät ole siksi syntyneet. Kysyn itseltäni: kuinka voi olla heitukka lähimmäisensä puolesta? Romanialainen sananparsi sanoo: Väkipakolla voi ottaa toiselta jotakin, mutta ei antaa. — Ja toinen sananparsi kuuluu näin: Pappi ei soita angelusta kolmeakymmentäkuutta kertaa ollakseen mieliksi vanhalle kuurolle ämmälle.