Maako kaunis?… Ei, se on valhetta!… Kaikki kauneus tulee sydämestämme, mikäli ilo siellä asustaa. Sinä päivänä, jolloin ilo katoaa, on maa vain kalmisto. Ja Libanonin kauniista maasta tuli kalmisto minun sydämelleni ja Barba Yanin ruumiille. Eräänä päivänä lähellä Dleptaa kaatoi äkkinäinen ja odottamaton sydänkohtaus hänet kasvoilleen maahan. Hän löi päänsä kallioon ja haavoittui.
»Barba Yani! Ystäväni! Mikä sinun on? Oletko sairas?»
Ei, Barba Yani ei enää ollut sairas. Nyt oli minun vuoroni sairastaa…
Siitä lähtien on mato jäytänyt elämääni. Kadotetun ystävän kaipuu ja halu etsiä kaikesta huolimatta rakkautta, sai minut muutamia vuosia myöhemmin palaamaan kotimaahani, lähestymään inhimillistä olentoa, rakastamaan häntä, niinkuin olin rakastanut Kiraa ja äitiäni — niin kuin olin rakastanut Barba Yania.
Tällainen on Markkina-Stavron tarina…