TIRINEN (Ihmeissään.)
Vai ei kovemmalla?
ANNA-MARI (Iloisemmasti, likennellen Tiristä, joka aina väistyy.)
Mutta jospa se tämä Tirinenkin hyvänä pitää, halaa ja rakastaa?
TIRINEN (Väistelee.)
Eihän tässä mitään hankalata paikkaa eikä halauksen tarvista. Keitähän kahvia, keitähän kahvia…
ANNA-MARI
Ja monta kertaa, kun minä minkä mistäkin olin pahoillani, niin aina se tuli Antti-vainaja taputtelemaan.
(Painaa päänsä Tirisen olkapäälle.)
Kun sinäkin…