Maija. Ja itselleni korean puvun.
(Menee.)
Pekka. Vaikkapa senkin… ja kuule, kuule! — — — Nyt se meni… Olisin käskenyt tuoda olutta, mutta ehkä hommaan sitä itse kokonaisen korin.
Isäntä (tulee tuoden mustan sortuukin). Tässä nyt olisi juhlatakki isännälle.
Pekka.(panee päälleen). Ollaanpa häntä nyt vähän herroiksi, kun varat kerran kannattaa. Paljonko tämä nyt maksaa?
Isäntä. Kaksikymmentäviisi markkaa.
Pekka. Olkoon, mitä se meidän varoissa tuntuu. —
Isäntä. Mitä sitä nyt on aikomus ryhtyä hommaamaan, kun noin rahojakin siunautui, tai ainako sitä vain maataan?
Pekka. Eihän toki! Taidanpa ruveta hevoskauppoja tekemään. Siinä liikkeessä on aina hupinsakin mukana.
Isäntä. Kun ryypätään, ajetaan ja kehutaan, he he.