Maija. Ei, se on velvettiä.
Pekka. Vai helvettiä, onpa sillä kumma nimi.
Maija.. Eli lieneekö se muuta, en minä oikein muista.
Pekka. Komiaa on, olipahan mitä oli; ei ole parempaa herroillakaan.
Maija. Hyvä jos on semmoistakaan! Niistä ovat monet sellaisia visukinttuja, etteivät raski laittaa, vaikka varojakin olisi.
Pekka. Mutta me raskitaan, me, ja maalle ei muuteta, vaikka mikä olisi.
Maija. Johan nyt sinne hapanta piimää juomaan!
Pekka. Ja silakoita ja kuoriperunoita syömään.
Maija. Hyi olkoon! Oikein rintaa korventaa, kun ajattelenkaan.
Pekka. No niin minullakin.