Tosin oli Pitkänen vaalissa saanut enimmät äänet, jotta häntä siihen nähden saattoi toivoa kirkkoherraksi. Mutta maisterin puolella oli paitsi valittajain suurta joukkoa Helsinkiin tehty kumarrusmatka, jonka piti kaikki hyväksi saattaman. Ja kuitenkin oli asiat menneet toisin. — Muuten arveltiin järkevämpäinkin keskuudessa yleensä, että Pitkäsen nimitys tulisi viipymään vähintäin syksynpuoleen. Mutta nyt olikin se tapahtunut niin pikaisesti, että hän saattoi tavalliseen muuttoaikaan astua uuteen virkaansa.
Eikä siinä kyllin. Sanottua tietoa seurasi toinen yhtä odottamaton. Ilmoitettiin nimittäin, että Tuomiokapituli oli määrännyt maisteri Krypqvistin Pohjakylän v.t. kappalaiseksi ja että hänen oli kohta siihen toimeen ryhtyminen. Ei maisteri ennättänyt edes lähtösaarnaansa pitämään, kun niin odottamatta ja pikaisesti hänen täytyi matkustaa uuteen virkapaikkaansa.
Näin päättyi Kettuniemen vaali.
Tuo juonistansa kuulu juttu,
Jok’ intomiehet yhteen haali,
Kuin eellisestä ompi tuttu.
Turhaksi kävi työ ja vaiva,
Pomojen viisaus myös suuri;
Se monen sydäntä nyt kaivaa.
Kuin moisesta on tapa juuri.
Mutt’ opiksi voi olla vasta,
Kun tulee vaaliaika toinen,
Ett’ työtä seuraa juonikasta
Lopuksi heelmä karvaalloinen.