Vanha metsästäjä vaipui mietteisiin. Vihdoin näytti hän tehneen päätöksen ja kääntyen Francoisin puoleen sanoi hän:
"Nuori ystäväni, eikö sinun veresi jähmety kauhusta kuullessasi, mitä minulla on sinulle sanottavaa?"
"Epäiletkö sinä rohkeuttani?" vastasi nuorukainen nuhdellen. "Elämälle en anna mitään arvoa, ellei sinua olisi."
Vanha metsästäjä puristi nuorukaisen kättä ja jatkoi: "Kolme miestä ei ole konsanaan ollut suuremmassa vaarassa kuin me nyt olemme. Vihollinen on seitsemän kertaa meitä ylivoimaisempi, ja joskin kukin meistä surmaisi yhden noista heittiöistä, on meidän kuitenkin yhä taisteltava ylivoimaa vastaan."
"Senhän olemme tehneet ennenkin useimmin kuin yhden kerran", keskeytti hänet Pedro.
"Ja sen teemme tänäänkin", lisäsi Francois.
"Hyvä, nuori ystäväni, hyvä!" jatkoi Tom. "Mutta tapahtukoonpa mitä tahansa — elävinä nuo riiviöt eivät meitä saa vangiksi. Ja nyt viimeiksi", lisäsi hän äänellä, jonka hän koetti saada varmemmaksi ja vakavammaksi kuin hän todellisuudessa voi, samalla vetäen esiin pitkän puukkonsa, "jos me ruudin ja lyijyn puutteessa joutuisimme vihollisten keskelle eikä meillä enää olisi yhtään pelastuksen mahdollisuutta, jos tämä veitsi olisi ainoa välikappale, joka voisi suojella meitä elävinä joutumasta noiden koirien käsiin, mitä sanoisit silloin, poikani?"
"Silloin sanoisin: lävistä sillä, että saamme kuolla yhdessä."
"Aivan niin", sanoi vanha metsästäjä ojentaen nuorukaiselle kätensä, joka vapisi sisällisestä mielenliikutuksesta. "Tapahtukoon nyt mitä tahansa, emme enää koskaan eroa. Jumala kyllä pitää muusta huolen. Ja nyt koetamme pelastaa tuon onnettoman vangin."
"Hyvä, ryhtykäämme toimeen!" huusi Francois.