Bugslaff (synkkänä). Enkä saattanut vetää miekkaani, vaatiakseni selvitystä, sillä minä olin aseeton ja halveksittu poikonen! (Vaipuu tuolille, peittää kasvonsa käsiinsä. — Lyhyt äänettömyys. — Sitte kuuluu pihalta Dörten ääni: Isä, isä, apua!)
Lange. Herrainen aika, mikä häntä nyt vaivaa — — (menee reippaasti ovelle, jonka aukasee, vaan sulkee myös heti, lykkää teljen eteen ja tulee kiivaassa liikutuksessa etu-alalle). Taivas meitä auttakoon — Massov seuralaisineen on pihassa!
Bugslaff (hypähtäen ylös). Massov?
Lange (nyykähyttäen päätään). Eikä kotona muita, kuin Henning ja Henoch.
Bugslaff. Missä hän on? Miekkani janoo hänen vertansa!
Lange (estää häntä, kovalla äänellä). Tehkää nyt viimeisen kerran elämässänne, niinkuin minä sanon. Menkää tuonne sisään, älkääkä tulko esiin, ennenkuin ilma jälleen on puhdas.
Bugslaff. Minäkö tuota kurjaa pakenisin? Siten saatoin tehdä silloin, kun en vielä ollut hänen hallitsiansa. Nyt — — —
Lange. Saatatte nytkin, herra herttua, kun sanon: Äitinne henki on nyt vaarassa, ellette nyt itseänne hillitse.
Bugslaff. Äitini? Onko hän — — —?
Lange. Tämän katon alla, ja loppu on minun asiani. Tuonne, junkkeri!