Lange. Hänet saatoin multaan jo kolme vuotta sitte. Hän oli oikea talonpojan-emäntä, jommoisia enää harvassa löytyy. Siitä saakka on Dörteni hoitanut taloutta, sillä äitini on jo seitsemänkymmenen.
Massov. Entä sinä itse?
Lange. On minullakin jo viisikymmentä niskoillani. No, eipä ne vielä toki liiaksi paina.
Massov. Sinä pidät kai väkesi kovassa kurissa?
Lange. Minun tietääkseni ei sitä vielä kukaan ole valittanut.
Massov. Älähän toki, Hans! Sehän juuri pääasia. Lapsien ja palkollisten pitää aina muistaa alamaisuutensa herransa suhteen. Eikö niin?
Lange. Niin kai, hyvä herra. Mutta äitini sanoo aina: Liika on liikaa, tuuma tuntuu nenänkin pituudessa.
Massov (nousee, lähenee häntä: lyöden häntä olkapäälle). Sinä olet minun mieleiseni mies, Hans Lange.
Lange. Liika kunnia, herra hovimarsalkki. (Itseks.) Mitä penturia tuo mies oikeastaan meinaa?
Massov. Kuuleppas, minä tarjoon sulle virkaa.