Lange. Kuulkaapas, nuori herra, noin ette puhu semmoiselle miehelle, joka tarkoittaa Teidän parastanne, vaikkapa tuo mies olisi kymmentä vertaa yksinkertaisempi, kuin Hans Lange. Talonpojat saavat prinssejä toimeen, Bugslaff — junkkeri, ja oikea talonpoika seisoo paremmilla korkoilla, kuin huono prinssi. Ellen minä nyt tarkoittaisi Teidän parastanne, tekisin niinkuin toisetkin, jättäisin Teidät paikallenne nuljottamaan ja ajattelisin: Ellei sormiasi polta, ei niitä puhaltaakkaan tarvitse, ja Herralle kiitos, ett'ei mokoma pilautunut piparruutti ole kasvanut minun yrttitarhassani, — kaikella kunnioituksella, Teidän herttuallinen armonne! Mutta min'en saata jättää sinua, sillä minun on sua sääli, junkkeri-hyvä, ja minä tahtoisin mielelläni auttaa sinua — niinkuin halpa talonpoika saattaa ja voipi.
Bugslaff (hellemmin). Minä kiitän sua, mies. Mutta mene pois! Sin'et voi mua auttaa. Erästä miestä vastaan ei muu mahda mitään, kuin kuolema — joko hänen tai minun.
Lange. Onko hän todellakin niin kelvoton?
Bugslaff. Näithän, kuinka häpeällisesti hän mua lokaan sotki, eikä ollut ketään, joka olisi puolustanut minua? Sillä kaikki pelkäävät häntä, maa, aateli, ritaristo — ja äitinikin. Minä jo ai'oin — kaksi kertaa — paeta isäni luoksi. Maalla ovat Massov'in ratsumiehet minut saavuttaneet, merellä hänen nopeat aluksensa. Ja sitten nälkää ja vankeutta — (hurjana, hiljaa) ja minä voimatonna häntä vastaan!
Lange. Hm! Hänen kanssaan ei lie helppo tulla toimeen. No, ette Tekään ole juuri hiljaisimpia, eikä kaksi kovaa kiveä koskaan hyviä jauhoja tee. Mitä minun piti sanomankaan — — —
Bugslaff. Että minun pitäisi maata sata syltä maan alla!
Lange. Entäs äiti-rouvanne?
Bugslaff. Hänestä ei sanaakaan! (Itseks.) Sepä kaikkein katkerinta!
Lange. No niin, hän lopultakin tarkoittaa Teidän parastanne, enemmän kuin luulettekaan. Ette suinkaan Te vielä tiedä hänen aikovan lähettää Teidät minun luokseni maalle?
Bugslaff. Mitä sanot, mies? Poisko täältä?