Lange. No niin, junkkeri-hyvä, enhän minä vielä tuntenutkaan Teitä, ja mitä olen kuullut Teistä kerrottavan — siitä en saanut halua lähemmin tutustumaankaan kanssanne.
Bugslaff (tukehduttaa vihansa). Mutta nyt, jos sinulta nyt kysyttäisiin?
Lange. Niin miettisin ensin asiata kaikin puolin. Ee-e', junkkeri, jos vast'edeskin pysytte semmoisena, kuin nyt olette, niin me emme sovi yhteen. Minulla on myöskin kova pää, ja jos minun vanha kalloni ja Teidän nuori huima-päänne kolahtaisi yhteen, syttyis siitä säkenöiviä kipinöitä.
Bugslaff (hämmennyksissä). Luuletko niin?
Lange. Niin, näettekös, nuori herra, Te olette toki prinssi, vaikk'ette itse tahtoisikaan, ja minä olen äiti-rouvanne alamainen. Mutta minä olen herra huoneessani, ja niin mun pitääkin olla, jott'ei talouteni ravistuisi; ja raavasten ja ihmisten pitää antaa mulle ensimäinen sija, ymmärrättehän. Siksipä lemmon tarkkaan pidänkin silmällä, ett'ei mikään pääse minua ylikäteen, niinkuin esimerkiksi viha, viini, tai tuo armas ymmärtämättömyys. No no, me olemme ihmisiä kaikkityyni, mutta Herralle kiitos, jos maalliset vastoinkäymiset mua kohtaavat, silloin sallin vanhan äitini — huomatkaa — ajoissa lykkivän päätäni oikeille teloilleen jälleen; äitini ei tosin pidä pitkiä puheita, vaan jok'ainoassa hänen sanassaan on sekä sormia että kynsiä.
Bugslaff (osan-ottavaisuudella). Äitinne?
Lange (nyykähyttää päätään). Ja, näettekös, nuori herra, jos minä majoittaisin Lanzkeen mokoman prinssin, joka rupeaisi minun mestarikseni, tai hävyttömäksi tuota vanhaa vaimoa kohtaan — vaikkapa hän olisi itse keisarin perintö-prinssi, min'en moista leikkiä sietäisi.
Bugslaff. Hans Lange, semmoista — ei varmaan koskaan — —
Lange. Eikö koskaan? No, se huvittaa mua. Mutta siinä on vielä muitakin koukkuja. Me olemme vain yksinkertaista väkeä, junkkeri, ja jokaiselle, kolkuttavalle ovemme avataan, ja hän saapi istua pöytään aivan huolimatta siitä, onko kristitty vai juutalainen. Mutta jos minun pitäisi sanoa hyvälle ystävälleni: Jää oven sille puolelle, meidän talossa on prinssi, joka nyrpistää nenäänsä rehelliselle myllärille ja merimiehelle ja muille semmoisille, ja joka paitsi sitä sylkäsee kunnialliselle heprealaiselle, sanoin: "Hyi, mokoma ilettävä juutalainen" — semmoista — — —
Bugslaff (häveten). Ette minulta kuule milloinkaan.