Talonpoikais-tupa Hans Langen talossa. Vasemmalla takka. Vasemmalla, perällä ikkuna, jonka edessä suuri pöytä, jota penkit ympäröipi. Vastapäätä, oikealla, pihalle vierevä ovi. Takan vieressä, vasemmalla, ovi, joka viepi naisten-kamariin; sitä vastapäätä kolmas ovi. Oikealla, etualalla, vaarin-tuoli, sen vieressä rukki.
Ensimmäinen kohtaus.
Hans Lange, vanha Gertrud, Dörte, Bugslaff, Henning, kaksi renkiä ja kaksi palvelustyttöä (istuvat atrioiden).
Lange. Maistuu hyvältä junkkeri! Näin maukasta ruokaa ei äitirouvanne hovikokkikaan keitä. Sianlihan kanssa keitettyä papurokkaa; jos vain Aatamilla ja Eevalla olisi paratiisissa ollut tämmöistä ruokaa, olisivat ne kai jättäneet happamet omenat rauhaan.
Bugslaff. Kiitoksia, Lange-isä; nyt olen kylläinen.
Lange. Sepä hyvä. Tietäkääs, Te olette näinä kymmenenä viik'kautena tullut paria kymmentä naulaa painavammaksi. Sitä kelpo ruoka vaikuttaa.
Dörte. Te unhotatte unen, isä. Maatessahan rasva kasvaa. (Palveliat nauravat).
Lange. Ää, sinä nenäkäs viisastelia! Aina sull' on pisto-sanat valmiina! Lue ennemmin ruoka-rukous ja te siellä, älkää unhottako velvollisuuttanne nuorta herraamme kohtaan.
Bugslaff. Antakaa heidän nauraa, Lange-isä. Olettehan itsekkin sanonut: Naurava suu ei syntiä puhu.
Lange. Tilaisuuden mukaan. Kaikki pitää paikoilleen, kaikki ajallaan. Kiitämme taivasta ruoasta nyt.