(Kaikki nousevat, tekevät ristin-merkin, laskevat kätensä alas).
Dörte.
Suot, Herra meille ravinnon,
Sun kiitos on!
Suo ruokaan, juomaan siunaustasi, —
Suo meidän muistaa armoasi!
Gertrud. Amen.
(Kaikki tekevät ristin-merkin, nousevat pöydästä).
Lange. Siunaus atriaamme! (Jotenkin kovaa äitinsä korvaan). Kas niin, muori, menkää nyt heittämään pitkäksenne pikkusen.
Dörte. (Saattaa mummonsa, joka kävelee sauvan nojassa, kamariin vasemmalle. Rengit ja tytöt poistuvat yksitellen, ainoastaan Lange, Bugslaff ja Henning jäävät, viimeksi mainittu nitoo viikatetta).
Lange. No, entä te, junkkeri? Nyt teidän pitää kiiruhtaa vähäsen, jotta saatte lannan pois illaksi ja ajakaa vendiläisiä renkiänikin liikkeelle; ne ovat laiskoja, oikein välikuumeen tapaisia: Ellet tule tänään, niin tulethan huomenna.
Bugslaff. Lnnge-isä, minä näin äsken naaras-suden tuolla metsässä, sillä oli poikasetkin; ne loikkasi suoraan rämeitten poikki, jotta käsillänikin olisin ne kiini saanut; mutta alkoi jo olla päivällisaika, ja kun minä tiedän, että te ette salli talon järjestystä loukattavan, annoin minä susien pötkiä tiehensä. Mutta nyt — minä tunnen tarkoin sen jäljet — — —
Lange. Hm! Rämeistössä, sanoitte?