Bugslaff. Lange-isä, se ei ole teille mieleen, huomaan minä. Te ette voi kärsiä puolitekoista työtä. Mutta eiköhän petojen tappaminen ole tärkeämpi? Hevoset ehkä vieläkin viedään tuonne vanhaan karsinaan, jossa viimeksi vahinko tapahtui.
Lange. Vai niin? Viedäänkö ne? Tarhaan, jonka aitaus on niin rikki, että susi-lurjus saattaa aivan helposti sen läpi juosta röllöttää? Mutta niinkuin sanottu, ryhtykää te vain metsästykseenne, kyllä kai me tulemme toimeen ilmankin teitä.
Bugslaff. Lange-isä — — —
Lange. Henning, tallia siivoomaan. Anna viikate mulle. Minä lähden itse niitylle.
Bugslaff. Ei koskaan! Tämä oli vain mokoma mieli-johde. Te olette oikeassa, Lange-isä, eihän susi meiltä pakoon pääse.
Lange. Oikein, junkkeri. Aina tilaisuuden mukaan. Kun sinä vihdoin istut herttuan-istuimella ja pääsi on täynnä ilettäviä toimituksia, ja kun silloin susi juntustaa tiesi poikki, niin anna sen vain pötkiä matkoihinsa, junkkeri! Tuleepa vihdoin senkin vuoro. Mutta ken ei mitään täydellisesti tee, sillä ei koskaan ole juhla-iltaa. Ylihuomenna on sunnuntai, silloin saarramme rämeistön, ja ompa lempoa, ellemme saa tuota rakkaria kynsiimme ja monta penikkaa vielä kaupanpäälle. Oletko nyt tyytyväinen, poikaseni, — armollinen junkkeri, piti sanomani?
Bugslaff (ottaa häntä kädestä). Lange-isä, jos minusta vielä maailmassa tulee mies, joka vapaasti saattaa näyttäidä, on minun ainoastaan teitä siitä kiittäminen.
Lange. Älkää vain lausuko mokomia sanoja herra hovimarsalkin kuullen. Ylipäänsä, junkkeri, kun tulee kysymykseen, mihin suuntaan Te täällä olette talonpoikaistunut, syntyy siitä surman seikat, ja minun päänahkani vedetään silmilleni. Mutta kuulkaapa, jos Massov tulee tänne, pitää Teidän teeskennellä itseänne pikkurukkuisen tuhmaksi eikä käytöksellänne vähintäkään ilmaista, että täällä olette oppinut muuta, kuin syömään, juomaan ja Herran suomaa aikaa tuhlaamaan. Voitteko tehdä siten?
Bugslaff (puristaa nyrkkiään). Minä näytän hälle — — —
Renki (näyttämön takana). Isäntä hoi, tulkaapa tänne vähän.