Bugslaff (katselee ympärilleen, kivestyneenä.) Haa! Massov!
Massov. Tehän huvitteleitte oikein maalaisen tapaan, leikitte "koira- ja kissa"-leikkiä tai viatonta "avio-leikkiä" — tai miksi sitä täällä Lanzkessa nimitetään? Miksikä juoksi sievä leikkitoverinne pois? Minun on hauska katsella nuorison huvituksia.
Bugslaff. Herra von Massov — mikä saattoi Teidät tänne? Sanokaa pian, mmull'ei ole aikaa — — —
Massov. No no, junkkeri, eihän toki niin kiirettä. Olettehan kaiketikkin varma tytöstänne, enkä minä suinkaan yöksi tänne jää.
Bugslaff. Mitä tuo? Min'en salli sitä tyttöä pilkattavan.
Massov. Pilkattavan? Minun mielestäni pitäisi hänen lukea kunniakseen, että Teidän ruhtinaallinen armonne alentaa itsensä — — —
Bugslaff (kiivaasti). Massov —! (malttaa.) Jumalan haltuun, herra hovimarsalkki! (menee perä-ovelle päin.)
Massov (itseks.). Moistako nuottia nyt? (jyrkästi) Minun täytyy pyytää Teidän ruhtinaallista armoanne kuuntelemaan minua hetkisen. Min'en ole turhaan ratsastanut kolmea tuntia, ainoastaan maanilmaa nauttiakseni ja kuunnellakseni sammakkojen kurinaa Lanzken ojien-reunoilla (istuu vaarin-tuoliin).
Bugslaff (palajaa). Ette suinkaan, herra von Massov, teillä on varmaankin pätevämmät syyt. Sanonko minä, mikä teidät on tänne houkuttanut? Te toivotte minun täällä, yksinkertaisten talonpoikien seurassa, tykkänään unohtaneen sukuni ja sekä sielultani että ruumiiltani muuttuneen tylsämieliseksi ja veltoksi, jotta oma isäni, jos hän vielä näkisi minut, halveksien poistuisi minusta, aatelisto nostelisi olkapäitään ja minä tulisin koko kaupungin pilkaksi; sillä minä tiedän hyvin, mihin suuntaan te vehkeitänne viritätte. Mutta kautta Jumalan, joka on johdattanut niin, että teidän itse on täytynyt minut tämän katon alle saattaa, kautta Jumalan vannon: Te ette saa nauttia konnankoukkujenne hedelmiä, niinkauvan kuin ainoakin hengähdys tätä rintaa kohottaa ja heikoinkin jäntere tätä kättä jännittää. Ja nyt menkää kotiin ilmoittamaan se äidilleni!
Massov. Joka varmaan hämmästyy siitä yhtä suuresti, kuin minäkin. Minua sanomattomasti huvittaa nähdä maan-ilman tehneen teille hyvää. Te olette, kuten toivoimmekin, vaurastunut muunkin ettekä ainoastaan kielenne suhteen; mutta ihmistuntemisessa ette näiden kunnon talonpoikien parissa ole juuri sanottavasti edistynyt. Jos Hans Lange on joitakuita oikkuja päähänne saanut — — —