Massov. Rouva herttuatar on ihastunut siitä, että Te, muutaman kuukauden täällä oltuanne, olette ruumiillisesti vaurastunut ja jättänyt monta pahaa tapaa.
Bugslaff. Todellakin?
Massov. Mutta nyt luulee hän olevan otollisen ajan hankkia Teille olopaikan, joka paremmin, kuin tämä kehno maakylä, sopii Teidän ruhtinaallisia lahjojanne kehittämään.
Bugslaff. Onko mahdollista? Hän myöntyy siis hartahinpiin toivoihin ja päästää minut isänsä luo sotatanterelle?
Massov. Valitettavasti kyllä lienee päteviä syitä yhä vielä — — —
Bugslaff (katkerasti). Tiesinhän sen! Päteviä syitä, todellakin!
Massov. Puolan kuninkaan hovi on paikka, jonne rouva herttuatar tahtoo Teidät lähettää.
Bugslaff (hämillään). Mitä sanotte? (Vanha muori heittää tuontuostakin tarkastelevan silmäyksen Bugslaff'iin; seuraavan puheen ajalla nousee hän äkkiä, menee ulos perä-ovesta.)
Massov. Puolan kuninkaan hovi. Siellä on toki koko elämä vähän ritarillisempaa, kuin Hans Langen luona Lanzkessa. Siellä saa nähdä joka hovin lähettiläät, siellä saa silmäyksen maailman kauppaliikkeestä, siellä saa aseharjoitusta ja — siell' on joukko ihania, kukoistavia naisia, jotka varmaan ovat etevämmät kaikkia Lanzken sulottaria.
Bugslaff (suuressa liikutuksessa, kävellen edestakaisin. Massov, tyynesti vaanien häntä, seisoo keskellä huoneita). Puolaan! Olenko tehnyt väärin häntä kohtaan? (ääneen) Massov, ellei tämä ole petosta — on se ensimäinen hyvä-työ, minkä mulle teette. Käsitättehän, että minun pitää asiata mietiskellä.