Massov (niellen kiukkuaan). Hyvä, hyvä! Puhukaamme siitä toisella kertaa. — (Bugslaffille) Jos Teidän ruhtinaallisen armonne nyt sopisi — — —
Bugslaff (hämillään). Lange-isä — — —
Lange. Miksi naamanne on noin venynyt, junkkeri? Hä? Mitä tääll'on tapahtunut?
Bugslaff. Mitä sanot, minun täytyy lähteä pois täällä!
Lange. Lähteä pois?
Bugslaff. Äitini käskee, ja min'en tahdo hänen tahtoansa loukata. Myöskin on se parhaakseni, Lange-isä.
Lange. Vai tahtoo äiti-rouvanne; no, sitte se kai lienee parhaaksenne. Ja minne matka pitää, junkkeri hyvä?
Bugslaff. Puolaan, Lange-isä, kuninkaan hoviin, jotta oppisin ritarillisia käytöstapoja sekä ruhtinoiden ja naisten kanssa seurustelemista. Ja minä luulen, että nyt onkin jo aika.
Lange. Naisten kanssa — no hei, lieneekö sillä sentään hengen hätää. Mutta mitäs minä niistä ymmärrän? Minä olen vain yksinkertainen talonpoika ja rouva herttuattaren ja herra hovimarsalkin täytyy kaikenmoiset seikat paremmin tietää.
Bugslaff. Niin, näetkös — mutta se toki tuntuu minusta vaikealta.