Lange. Hm! Niin kai, niin kai. Te olitte aivan tyytyväinen oloonne täällä. Mutta luultavasti on herra hovimarsalkki — — —
Massov. Päivä kuluu, ja meidän pitää ennen myöhäistä iltaa olla kotona jälleen.
Lange. Lähdettekö tänään jo? Entäs — sudenjahtimme, junkkeri?
Bugslaff. Tosiaankin, Massov, sen olin vähällä unhottaa.
Massov. Puolassa on susia yltäkyllin.
Lange. Siin' on korkea herra ihan oikeassa, Puolan metsissä on susia suuret laumat. Mutt' entä lohet, armollinen herra? Mitenkäs lohenpyynnin nyt käypi?
Massov (eriks.). Kirottu lörppö!
Lange (Bugslaff'ille, iskien silmään). Ettekö juuri eilen sanonut kaiken mokomin tahtovanne nähdä lohenpyydystämistä? (Massov'ille) Näettekös, armollinen herra, lohi, se pyrkii sisä-järviin, joissa vesi ei ole suolaista, niinkutsuttuun "makeaan veteen", ja sentähden se uipi merestä jokiin, joissa usein töyttää sulku-aitaa vastaan, ja kun se luulee sulun tuonpuoleista vettä vieläkin makeammaksi, hyppää se yli sulku-aidan; mutta kalastajilla, jotka viisauksissaan ovat rakentaneet toisen sulun ylemmäksi jokeen, heillä on siten lohet satimessa kuni kala-arkussa vain, ja siitä ne niitä sitten ammentavat, toisinaan pari sataa kappaletta kerralla. Niin niin, moni on pyrkinyt "makeaan veteen", (yhä antaen salaisia viittauksia Bugslaff'ille) ja se saattais useallekkin olla hyväksi esimerkiksi, hehehe!
Bugslaff. Massov, sanokaa äidilleni, että minä täytän hänen tahtonsa, mutta viikonpäivät minä vielä täällä — — —
Massov. Valitettavasti kyllä ei rouva herttuatar voi semmoiseen viivytykseen myöntyä. Hän ei tohdi antaa Teidän seuratta matkustaa vieraasen maahan, ja tämä tilaisuus — — —