Bugslaff (seisoo neuvotonna). No siis, Lange-isä, Herran nimeen — — —
Lange (nörkisti itseks.). Herran päivät, hän ei vieläkään huomaa mitään! (ääneen) Kuulkaapas, junkkeri, kuinkahan pitkä matka täältä lie Puolaan?
Massov. Mitä se sinua liikuttaa? Minkätähden sinä yhä lörpötyksinesi puhettamme häiritset?
Lange. Minä tarkoitan vain, armollinen herra, sanomien tähden Wolgast'ista, kuinka pitkä aika kulunee, ennenkuin ne Puolaan ennättävät?
Massov (äimistyneenä). Mitä tuo?
Lange. No hei, noin vain junkkerin tähden ja hänen isä-herransa tähden, joka kuuluu makaavan hengenvaarallisesti haavoitettuna Wolgast'in tienoilla.
Massov. Hiisi! Ken siitä on — — —
Bugslaff. Mitä kuulen? Isäni haavoitettu, ja sen sanot sinä vasta nyt, noin vain sattumalta, ihan kuni parahan uutisen? Koska — kuinka — — —
Lange. Kuulkaas, junkkeri, minä itsekkin kuulin sen aivan sattumalta vasta äsken — —
Bugslaff. Keltä?