Lange. No hei, herra hovimarsalkin talli-rengiltä tuolla ulkona.
Massov (itseks.). Voi, sitä ruoskittavaa konnaa!
Bugslaff. Massov, sanokaa, onko totta, että isäni — — —
Massov. Pelkkiä huhuja, jommoisia sota-aikoina kuulee sadottain. Uskotteko todellakin kuorma-renkien loruja?
Bugslaff. Massov, älkäätte valehdelko. Isäni henki on vaarassa.
Massov. Jokaisenhan henki on Herran kädessä.
Bugslaff. Älkää piilkö katalan umpimielisyyden peitossa! — Haa, nyt ymmärrän Teidän helvetilliset vehkeenne!
Lange. No, Herralle kiitos!
Bugslaff. Isäni kuolemaisillaan, — silloin olin minä luonnollisesti tiellä. Minut piti saada pois, — jos vain mahdollista, maailman ääriin; se olis ollut suloisinta — jotta herra von Massov mielensä mukaan, minun näkemättäni, olisi saattanut kortteja sekoittaa. Minut piti saada pois, jotta herra von Massov — — —
Massov. Min'en ole tottunut soimauksia nielemään, enkä kärsi kenenkään moista lausuvan, en itse — — —