Massov. Se paras. Tai odotatteko häneltä ymmärrystä, älyä?
Herttuatar. Hänellä on oikeus.
Massov, Onko semmoisellakin oikeus, semmoisella, joka ei toivo mitään hartaammin kuin saada väärin käyttää oikeuttaan? Te kai toki tunnette hänet ja tiedätte, että hänessä vallitsee isänsä henki. Heti hänen hallituksensa ensi päivänä Te olette kerjäläinen, ja saatte kiittää taivasta, jos luostarin ovi Teille aukeaapi, ja minä — lintujen tai kalojen ruokana.
Herttuatar (pelästyen). Massov!
Massov. Min'en perinpohjin tunne Teidän taipumuksianne. Jos tahdotte ruveta pyhien ristiä kantamaan, niin vahvistakaa hänelle hänen — niinkuin sanoitte — oikeutensa. Teettekö siinä viisaasti ja oikein maata kohtaan, päättäkää itse. Ett'en toki minä ole Teiltä sitä ansainnut, sen kai itsekkin myönnätte.
Herttuatar. Voi, että olet oikeassa!
Massov. Ja nyt rahan toinen puoli. Hän tuodaan tänne ja, jos alkaa vastustella, pidetään silmällä, kunnes ritaristo ja valtiopäivät ovat asiasta lausuntonsa antaneet. Ken voisi epäilläkkään, ett'ei hallitusta kernaammin uskota kokeneelle, elämän kärsimyksiin ja vastuksiin tottuneelle ruhtinattarelle, kuin vallattomalle prinssille, jolla ei ole taipumusta muuhun kuin siivottomuuteen?
Herttuatar. Vanha oikeus on toki voima, joka peittää poikanikin nuoruuden-vallattomuutta.
Massov. Kuuletteko ääniä tuolta: "Eläköön herttuattaremme!" —? Te olette vielä kaunis nainen. Täällä ei löydy ainoatakaan, jota ei kunnian-himo kiihoittaisi rupeamaan Eerikki-herttuan jälkeläiseksi.
Herttuatar. Minä kunnioitan uskollisuuttasi! Mutta sieluni aavistaa siitä pahoja seurauksia syntyvän.