Massov. Jürgen-serkku, Teill' on terävä äly, jota ei viini tavallisesti äkkiä tylsäksi saa.
Krokov. Pyhän Jürgen'in lohikäärmeen kautta! Te olette oikeassa, Massov. Toissapäivänä esimerkiksi, kun Gartz'in Barcken'in Hans'ia morsiusvuoteolle autoimme, näin toisten komppanjoonien rottien lailla makaavan nenä porossa, mutta minä istuin toki suorana ja saatoin vapaalla kädellä kynttilänkin niistää.
Massov. Te olette älykäs, Te ajattelette maailman juoksua.
Krokov. Ajattelen — no niin, serkku — minä juoksen peijakkaan kyytiä sen hännässä, minkä vain ennätän.
Massov. Te mielitte vähentää ansioitanne. Te olette valtiollinen älypää.
Krokov. Empähän, Massov, minä olen vain kunnon pommerilainen — en mitään muuta. Kymmenelle voin antaa selkään ja kaksikymmentä juoda pöydän alle, mutta mitä koiran-koukkuihiu tulee, niin — — —
Massov. Sanojenne mukaan. Kunnon pommerilaisena olette tietysti joskus mietiskellyt, mitenkä asiat sitte muuttuvat, kun Eerikki-herttua silmänsä ummistaa.
Krokov. Minäkö? En milloinkaan. Hyödyttömillä mietiskelyillä min'en koskaan ole päätäni vaivannut.
Massov. Hyödyttömillä?
Krokov. No niin, vallan-periminenkin — — —