Kolmas kohtaus.
Krokov (yksin. Sitte) Joachim Devitz ja Hans Putkammer.
Krokov (itsekseen, katsellen hänen jälkeensä). Miehet parhaassa vireessä vanhaa, hyvää oikeutta jaloin polkemaan? No niin, serkku, löytyyhän miehiä, jotka maljojen ääressä ovat valmiit moiseenkin työhön. Ahaa, rouva herttuatar, senkötähden kyökki nyt niin kuuma ja rasvanen? Rasvalla hiiriä vietellään; mutta hiiri, jolla on valtio-älyä, ei sittekään mene loukkuun. Tuhannen tulista lentävää! Kernaammin syöksyn minä Pyhän Jürgen'in traakin kitaan, kuin sallin Massov'in, tuon konnan — — — (Devitz ja Putkammer oikealta).
Devitz. Jürgen-veikko, missä hitoilla sinä kuhjustelet?
Putkammer. Tuossapa hän seisookin ihko elävänä — ja lukee sormiaan, luulen ma.
Devitz. Sisään, Krokov! Juomanlaskia tuo meille heti muun muassa pohjattoman maljan täynnä spanialaista viiniä, ja Peter Zastrov tilasi arpa-nappulat pöydälle.
Krokov. Tulittepa kuni kutsutut. Levittäkää nyt korvanne selki seljälleen kuulemaan — — —
Devitz. Mitä tahansa, veikko; mutt'ei vain seisaalla (istuu vaivaloisesti tuolille).
Putkammer (nauraen). Hänen horjuvia käytäviään rasittaakin kahden härkätynnyrin rasva-aami. Hahaha!
Krokov. Turhat lörpötykset hiiteen, sillä nyt on asiasta leikki kaukana.