Bugslaff. Ken voipi estää minua — — —?
Lange (Henoch'ille, joka hengästyneenä on vaipunut vaarin-tuoliin). Aukaise suusi jo vihdoinkin, Henoch. Miksi noin läähätät?
Henoch. Niin totta Jumala elää, minä vapisen ja värisen kuni vaimo lapsen-tuskissa. Antakaa vettä! (Dörte juoksee takan ääreen, tuopi vettä puu-astiassa). Minä olin Rützenhagen'issa, tein kauppaa hevos-parista, ja juuri kun ennätin kapakkaan — sillä kuuteen tuntiin en ollut ruuan mureneta maistanut — Herra sua, lapsikulta, siunatkoon (juopi) — eikä näilläkään ollut muuta kuin sianliha-sekoituksia, niin sitte minä mietin: Hyvä uni on puoli ravintoa, ja kapusin vinnille, luin rukoukseni ja ajattelin: Henoch, ajattelin minä itsekseni — — —
Bugslaff. Selitä ajatuksesi toisella kertaa, juutalainen! Mit' on tapahtunut? Sukkelaan!
Henoch. Mitäkö tapahtunut? Mitä tapahtuu, kun Massov'inlainen korskea herra hallitsee maata, kristityitä ja juutalaisia? Ihmetten ihme, että pääni vielä on niskoillani!
Bugslaff. Ellet sinä noita kirottuja kiertelemisiäsi — — —
Lange. Hiljaa, junkkeri! Älkää peloittako häntä, muuten saa hän halvauksen, ja sitte hältä yhtä vähän tietoja saamme. Henoch, kuinka on asia? Ratsastajiako matkalla tänne, herra von Massov'in sotilaita?
Henoch (nyykähyttää päätään, peloissaan). Kaks'toista — neljätoista — viistoista, hirvittävää väkeä! Tulivat ravintola-huoneesen, tilasivat hevosilleen kauroja ja itselleen paloviinaa, ja Henoch kuuli erään lausuvan toverilleen: Ellei hän meitä hyvällä seuraa, laahaamme hänet väkivallalla hevosen selkään.
Dörte. Oi, Kaikkivaltias!
Henoch. Toinen vastasi: Hän on toki tuleva hallitsiamme; siitä voipi meille olla pahat seuraukset vast'edes. — Siihen vastasi ensimäinen nauraen: Vast'edes? Pässinpää, sinä! Massov'in toimi on tehdä vastaisuudesta olemattomuus. Hän, näet, on hallitsia siitä, kun Eerikki-herttua kuoli Wolgast'issa.