Lange. Mitä Veit tietää? Aukase suusi äläkä aina mutise hampaittesi lomitse. Mikä saattaa vielä pari hetkeä — — —?
Henning. No, saattaa kestää vielä pari hetkeä, ennenkuin teidät hirtetään tai mestataan tai ruhjotaan tai neljään palaan revitään tai — — —
Lange. Tomppeli! Ja sitäkö vielä pelkäisin!
Henning. Hm! — Niin! — Minun puolestani — — —
Lange (nousee). Henning, pidä nyt suusi kiini, — tai puhu kaikki suoraan!
Henning. No, koska tahdotte tietää, niin: Hovimarsalkki on kiistellyt herttuattaren kanssa, hän tahtoi teidät hirtättää — uusi hirsipuu valmistui vasta neljätoista päivää sitte, ja siinä riippuu jo paraikaa eräs räätälin-sälli, joka saksilla pisti mestarinsa tyttären kuoliaksi.
Lange. Kaunista seuraa!
Henning. Ja hän — ei tuo räätälin-tytär, vaan herttuatar — on kyllä rukoillut edestänne. Mutta, sanoi Veit, vihdoin tapahtuu kuitenkin Massov'in tahto, ja, kuten hyvin tiedätte, hän ei suinkaan teidän hyväksenne pistä sormeaan nuoran väliin. Korkeintaan antaisi hän teidät mestata hirttämisen sijaan, — no, ja jospa vain minun pitäisi valita niistä toinen, en tietäisi muuta neuvoa, kuin lyödä arpaa.
Lange (Kävelee edestakaisin, kädet selän takana).
Henning. Älkää sentään antako ruoan pahentua. Kaikkienhan kuolla pitää. Dörtelle olisi toki mieleen, kun huomaisi laitoksensa käyneen kaupaksi.