Varmaan tytkyi sydämmeni sukkelampaa, kuin minä paikkaan tultuani kysyin piialta jos paronessa oli kotona; minä tahdoin nimittäin ensin kääntyä hänen puheillensa.
Piika sanoi herrasväen olevan puutarhassa, ja se lohdutti minua vähän, sillä se on aina paras että puhua ihmisten kanssa ulkona luonnon helmassa, jossa me olemme ujostelemattomampia kuin komeassa huoneessa, joka on köyhälle niin outo.
Tämä oli kevään alussa. Kuin minä tulin puutarhaan ja sain nähdä ne viheriäiset pensaat ja joitakuita hiljan auvenneita kukkia, täytettiin sydämmeni iloisilla muistoilla.
Se ensimäinen, jonka täällä kohtaisin, oli se vanha kunniallinen puutarhan hoitaja, jonka apulaisena olin ollut. Hän ei tuntenut minua enää, enkä minäkään antanut itsiäni ilmi vaan kysyin ainoastaan paronessan perään, jonka siinä samassa havaitsin istuvan tyttärensä kanssa viheriöitsevässä lehtimajassa. Minä lähenin kaikella kunnioittamisella hattu kädessäni ja tervehdin nöyrästi kumartaen. Paronessa katseli minua vähän aikaa, jonka jälkeen hän ilo-mielin tarttui käteeni ja sanoi:
"Terve tultua, Thore! Olipa se oikeen lystiä että vielä kerran saada nähdä teidän… Te olette muuttunut paljon, mutta minä tunsin teidän paikalla silmistänne… Katsokaatte tämä," sanoi hän senjälkeen ja näytti tyttärensä päälle — "katsokaatte tämä on se vähäinen tyttö, jonka te nouditte kaivannosta ylös… Nyt taidat itse kiittää auttajaasi, Jenny."
Neitinen nousi seisoon ja pusersi kättäni, ja hänen ihanat kasvonsa peitettiin loistavalla punalla.
Minun piti nyt kertoa elämäni aina siitä ajasta kuin olin linnasta lähtenyt, ja kuin minä viimein sanoin asiani, lupasi hän puhua siitä miehellensä ja toimittaa kaikki hyvälle kannalle. Hän teki sen myös sillä hyvällä menestyksellä, että minä paikalla sain lupauksen saadakseni hyvän torpan, joka siinä tilassa oli asujatta.
Kotio tultuani nousi majassamme sanomatoin riemu, joka päätettiin kiitoksella Jumalalle.
XII.
Minä olin nyt voipa, Bödan kartanon allekuuluva, torppari ja tulin aivan hyvin toimeen. Minulla oli siisti asumus, pari tynnyrin alaa peltoa ja kaksi lehmää niinkuin myöskin muutamia lampaita, jotka teki että minä ahkeralla työlläni hyvin voin elättää ison perheeni, johon vielä oli tullut kaksi lasta, niin että meitä oli yhteensä kahdeksan henkeä.