Hyöty siitä hyvästä ajasta on niinmuodoin se että maanviljelys on tullut vähä paremmaksi, sen suhteen kuin se olisi voinut tulla; vaan varat eivät suinkaan ole enenneet maassa; sillä Ruotsin kansa taitaa tällä hetkellä olla yhtä köyhä kuin vuonna 1810, koska valtakunnan sanottiin nojaavan häviöönsä päin. Moni luulee kansan tulleen rikkaammaksi, kuin hän kaukaa katselee sen tilaa, mutta menköön vaan vähä likemmäksi, ja koettakoon perin pohjin tutkia sen koto eloa ja hän tulee havaitsemaan, että se kaunis ulkopuoli ainoastaan on lainattu valo, jonka ne pimeät varjot, jotka makaavat sisä-puolella, vallan himmentävät. Tehe sitten päätös kaikista yhteen ja varmaan se kuuluu näin:
Pitäjässä, jossa on kuusikymmentä talonpoikaa, voi viisi kutsua rikkaaksi, koska heillä on isommat talot ja ulos lainattuja rahojakin; kymmenen tulee jotenkin hyvin toimeen; vaan ne loput neljäkymmentäviisi ovat köyhiä. Heidän talonsa ovat pantatut erityisiin rahastoihin eli yksinäisille, melkeen koko arvonsa edestä. Niitten pitää voimiensa perästä ahkeroitseman elääksensä eloa, joka ei ole paljo parempi kuin torpparin taikka muonamiehen. Koska heidän taloutensa on huonolla kannalla ovat he vallan varakkaampien vallassa, joita eivät arvaa vastaan sanoa; ja niinmuodoin ei heillä ole mitään sanomista seurakunnan asioissa. Joka pitäjässä löytyy "ala-valtakunnan" kuningas, joka, papin ja korkeitten sukulaistensa avulla, elää ja hallitsee oman tahtonsa mukaan. Hän, vähäisen, vaan väkevän seuransa kanssa, päättää kaikki mitä pitäjän asioihin kuuluu, ja toiset saavat olla tytyväiset päätöksellä, vaikka se sitten olisi kuinka takaperin. Jos hallitukselta tulee kysymys papin eli nimis-miehen kautta minkä lainen yhteinen tila on, niin hän paikalla vastaa papin kanssa, että kaikki on seurakunnassa hyvin; — olishan se häpeäksi seurakunnalle, jos oikea tila tulisi tietyksi. Ei hänellä ja hänen vertaisillansa ole mitään valitettavaakaan, sitä helpommasti voivat he hallita kaikki, niinkuin itse tahtovat. Monta rikasta löytyy, jotka eivät suinkaan hyväksy senkaltaista hallitusta, mutta ne ovat enemmästä päästä hiljaisia ihmisiä, jotka eivät mielellään tahdo olla riidoin hallitsien kanssa. He pudistavat epäileväisesti päätänsä ja näkisivät mielellään kirveen käyvän, mutt'ei heillä ole rohkeutta olla sen ponnessa. Se on tavallisesti pitäjän kuningas, taikka joku hänen seurastansa, kuin on pitäjän lauta-kunnan esimies, joka määrää vaivaisten elatuksen, jonka katsannon alla pitäjän koulu on, ja joka viimein valitaan valtio-päivien jäseneksi j.n.e. Monessa seurakunnassa on se kunnon mies, mutta se ei ole yksi kahdestakymmenestä.
Näin on yleisesti laita seurakunnissa. — Katsokaamme nyt kuinka valtio-päivissämme tavallisesti käy; kutka ne miehet ovat, jotka siellä valvovat kansan asioita, ja se tulee meille selväksi minkä tähden maan tila yleisesti on niin surkea.
Aateli on ainoastaan suvun ja virkamiesten esimiehinä. Papit — sen korkean papiston ja hengellisen hallitus-himon esi-miehinä; koska nuoremmilla papilla, jotka ovat ne oikeat työmiehet Herran viinamaassa, ja jotka paraitten tuntevat kansan toivot ja tarpeet, ei ole ääntä vaalissa. Porvarit taas ovat rahan ja ylpeyden esi-miehinä, sillä useen yhdellä keikarimaisella kauppa-kokouksen vänkäilijällä on enemmän sanomista raastuvassa, kuin kymmenellä kunnollisella porvarilla. Muutoin ei suinkaan valtio-päiviin tulisi niin monta pormestaria, joilla ei ole juuri mitään yhteistä sen oikean porvari-säädyn kanssa. Talonpojat ovat omansa ja kotona olevaisten pitäjän-kuningaitten esi-miehinä. Harvoin se tulee valtio-päivien jäseneksi, jolla on kansan luottamus. Se on tavallisesti se pitäjän-kuningas, joka on tullut tutuksi paraiten taitavan nylkeä köyhiä. Luonnollisesti tästä on poikkeuksia niinkuin kaikesta muustakin.
Senkaltaiselta pitäjän hallitukselta, kuin se on jonka olemme kertoneet, ja niin kokoon pannulta valtio-seuralta, ei ole paljo laupiutta köyhää kansaa vastaan odottamista. He valvovat ensiksi omia asioitansa ja pitävät yhteisen hyödyn sivu-asiana, johon eivät koskaan tahdo joutua pitkien jaarituksiensa ja riitojensa tähden. Hyvällä omalla-tunnolla panevat he yhten runsaan veron toisensa perään sen köyhän kansan hartioille. Joku totinen isän-maan ystävä panee itsensä tätä vastaan, vaan hänen äänensä katoo sen antelian joukon seassa, niinkuin kaukainen kaiku. Sillä tavalla ei hallitus milloinkaan saa kuulla selvää totuutta, ja se taitaa joksikuksi osaksi antaa hänelle anteeksi ruunun rahaen tuhlaamisen.
Kansa saa sillä välillä maksaa kustannukset. Se kärsii yleisesti enemmän kuin kukaan voi ajatella. Ehkä hän syö kehnoa ruokaa, täytyy hänen alinomaa tehdä raskasta työtä. Sanotaan ett'ei talonpoika mielellään tahdo parantaa maanviljelystänsä, vaan ei ajatella sitä että usiammalla ei ole varoja laittaa uusia peltokaluja. Monessa paikassa on kolmella eli neljällä naapurilla yhteinen rauta pii (äes) eli sahrat, jota he vuorottain hyödyksensä käyttävät. Ilman sitä sanotaan vielä viinan turmelleen kansan sekä sielun että ruumiin, vaan unhotetaan että huono ruoka ja raskas työ ovat olleet viinan apulaisina. Se on köyhyys ja rasitus kuin on tehnyt enimmän osan. Koulut pidetään rasituksena, ja jos menemme köyhäen huoneesen niin saattaa se meidän hämmästymään. Kansa huokaa runsasten verojen alla, jotka makaavat maanviljelyksen päällä, jotka jo ovat niin tuntuvat, että jos Herra rankaisee meitä kato vuodella, niin tulee rauta-tien rakennuksemme seisomaan, sillä mistä otettaisiin rahaa?
Kansa kärsii kuitenkin enimmän siitä käytöksestä, kuin se saa pitää hyvänänsä onnellisimmilta vertaisiltansa. Maalla, niissä synkeissä metsissä tapahtuu paljon, josta kaupunkilainen ei voi nähdä edes unta. Siellä ei löydy sanomalehtiä, jotka pitäisivät itsevaltaisia kurjessa. Siellä löytyy paljon vääryyttä, ja Jumala auttakoon niitä, joilla valta on ollut, kuin heidän kerran, sinä suurena tilin-teon päivänä, pitää tekemän tilin hallituksestaan. Pappis-säädyllä ja ruunun-miehillä on paljon oman-tuntonsa päällä. Työmiehen tila täällä Ruotsissa on niin raskas, että jos niillä olisi varoja, eikä rakkaus isän-maahan pitäisi niitä takaisin niin puoli kansaa varmaan muuttaisi Amerikaan.
Jos nyt muistamme, että yhdeksän kymmenettä osaa kansasta harjoittaa maanviljelystä, niin voimme, ylönpalttisia olematta, sanoa että kolme neljättä osaa Ruotsin kansasta elää oikeeta orjan eloa, ainoastaan sentähden että yksi neljännes saa elää ylönpaltisesti ja upeesti, joka vetää rahat maasta ja hennontaa kansan, joka ei yhtään sovi pohjasen luonnon kanssa yhteen. Ei tämä mahda olla oikeen. Varmaan ovat toiset ihmiset luodut hallitsemaan ja toiset tottelemaan, mutta herraen pitää muistaman "että heilläkin on Herransa taivaassa".
Tällä en minä suinkaan tahdo sanoa, että köyhä kansa sielunsa puolesta on vähääkään parempi kuin rikas; vaan sen minä sanon täydestä luottamuksestani, että työväki kärsii vääryyttä, ja että ne yleisemmät säädyt ovat kiusaksi yleisölle. Valtakunnan kukkuloilta käy tukehuttava tuuli; väärä mieli hallitsee niissä korkeissa seuroissa. Siellä eletään enemmästä päästä enemmän kuin varat antavat myöden; metsiäis-pesässä on liian monta perhosta ja kuhnuria. Työ ja kelvollisuus pidetään vähäisessä arvossa. Totinen ansio jää synnin ja nöyristelemisen taka. Monessa osassa meillä on oikeat la'it, mutta niitä käytetään eri tavalla eri ihmisiä vastaan, eivätkä niinmuodoin täytä määräystänsä. Raha on korkein arvon mitta ajan puntarissa, ja rehellisyyden ja kunnian pitää joka tilassa jäämän sen taka.
Tämä saattaa kansan huonommaksi, ja sytyttää vihan ja katkeruuden sen sydämmessä, joka monta kertaa muuttuu väki-valtaisuudeksi, joka antaa korkeimmille säädyille syytä valittaa. Heidän pitäisi kuitenkin ensiksi parantaman itsensä, ennenkuin valittavat kansan huonoutta, sillä kaikki valo tulee ylhältä päin eikä päin vastoin, niinkuin näyttävät tahtovan. Varmaan on se kaunista että laittaa pitäjän kirjastoja ja pitää hyvän-tekeväisyyden kokouksia, vaan ei asia ole sillä autettu. Paha pitää otettaman juurinensa pois. Runsaat verot pitää vähettämän, jollei tahdota että maamme tulevaisuus käy liian synkeäksi. Valtakunnan rahoja pitää enemmän säästettämän, ja samalla lailla jokaisen yksityisen ylhältä alhalle asti. Hallituksessa pitää moni haara perin pohjin parattaman.