Kuluneena yönä oli hän onnellisesti saanut lastin tullaamattomia tavaroita. Kun hänen nyt oli mentävä valtiopäivämiestä huutamaan, oli hänestä hyvin sopiva ottaa mukaansa hyvän joukon ryytiä samassa saadaksensa ne kaupunkiin, sillä eihän nyt kenkään saattanut hänestä sellaisia epäillä. Ennen päivää oli hän siis laittanut hyvän joukon vaunulaatikkoihin. Epäluuloa poistaaksensa viivytti hän lähtöänsä. Vihdoin matkalle lähdettyä vihelsi hän polskan nuottia iloisimmassa mielialassa.
Makeissa ajatuksissa pitkitti hän matkaansa, sillä hänpä muka oli asettava uuden edusmiehen ja myöskin ansaitseva hyvän summan muassaan viemistä tavaroista. Mutta tulipa tapaus, joka hajoitti kaikki mielen viehätykset; sillä yhtäkkiä ilmestyi pensastosta kaksi miestä, jotka pysäyttivät hevosen, kolmannen näyttäessä pistolin suutta, käreällä äänellä lausuen:
"Ei askeltakaan etemmäksi; tavarat meidän käsiin. Nyt heti takaisin tullikamariin!"
Tämäpä vaikutti kun ukon lyömä. Kakkurin kaikki jäsenet värisivät ja naamansa oli keltatautisen näköinen.
"Nytpä Kakkuri, kaunis lintu, et pääsekkään käsistämme," lausui äkästynyt tullikersantti.
"Ottakaa hevonen ja kaikki," sanoi vihdoin Kakkuri, "mutta laskekaa minun herran nimessä. Tunnin kuluttua pitää minun olla Raivolassa herrainpäivämiestä huutamassa."
"Niinkö luulet?" väitti kersantti, "kas nytpä et petäkkään meitä, vaan olet itse petteessä; nytpä et pääsekkään kynsistämme. Saatuani pirun veneesen, niin olenkin mies soutamaan sen maalle. Tervetultua ruohostoon! sanoi ukko, viskasi eukkonsa nokkosiin, ja saman sanon sulle kunnon poika. Pidetäänpä tullikamarissa yhdessä lystiä, sillä minä arvelen sinun tavarasi ei olevan ihan arvotonta — hä-hä-hä!"
Nytpä syntyi keskustelu ja Kakkuri käytti kaikkia keinoja päästäksensä, mutta mies oli järkähtämätön ja sanoi hänen täytyvän tulla mukaan vaikka hän vaunuihin siottaisiin.
Paljon tuumailtua, jolahti Kakkurin mieleen tarjota seitsemänkymmentä markkaa jos hän heti pääsisi matkaansa, joka auttikin, sillä asia oli yhtä avoin lain hakemukselle.
Mutta aika oli kulunut ja Kakkurilla vaan oli puolen tuntia aikaa joutua määrä ajaksi paikalle, mutta matkaa oli koko penikuorma. Siis oli kiiruhtaminen, jonka vuoksi hän juosta hönkötti niin että santa ryöppysi ympärillänsä kuin lumipyry.