Joesta noustua tiukkui vesi vaatteistansa. Mutta ei kylvynnässä kyllin. Kumpikin oli saanut muutamia ampiaisen pistämiä silmiinsä ja pian olivat miehet silmäpuolia. Mutta pahin vahinko: tärkeä kirja monine allekirjoituksinensa oli läpi-märkä, niin että epäiltävä oli kävisikö sitä milloinkaan tarkoitukseensa käyttää.
Isäntä käski vieraita kotiinsa, jota tarjomusta kuitenkin nykyisessä tilassansa häpesivät seurata. Sen siaan nousivat he aurinkoiselle kummulle, jossa ripustivat vaatteensa kuivumaan, kunnes itse paratiisin asussa löivät ruohostoon maata kuin kaksi rasvasta sikaa.
Mutta täälläkään eivät saaneet rauhaa, sillä ilkeät kusiaiset tekivät levottomuutta; mutta me heitämme heidät rauhaan, käyden Koposta tervehtimään.
Mies rukka! Hänelläkin oli vastuksia. Monet, vuosikausina rakennetut toimensa eivät tahtoneet täyttyä. Ne raukenivat yksi toisensa perään. Hän kyllä koki iloiselta näyttää mutta kunnianhimon piru raateli sydäntänsä. Hän oli saanut päähänsä että Ollin oli tuleminen takaisin ja hänen itse pääseminen valtiopäivämieheksi. Suuri siis oli lohdutuksensa ystäväin tuodessa satoja puumerkkejä. Hän kyllä tiesi miten ne oli saadut, mutta yhtä hyvin se häntä iloitti sillä niin tavoin toivoi halventaneensa Ollin arvoa ja jopa sekin rasvasi mieltänsä.
Tavallista iloisempana matkusti hän ystävänsä Kelan luo, vieden muassansa nuo tärkeät paperit. Valitus oli jo valmis, anomus liitettiin siihen ja posti vei ne määränsä perille.
Kelan ajatuksia emme tiedä, mutta se on varma että Koponen ystävinensä eli suloisemmassa toivossa. Kaikissa kokouksissa olivat he iso-ääniset ja anteliaat sanoissa ja kestissä. Kaikkein rehellisten ihmisten mielestä olivat he hävyn pään purreet, joka olikin tosi, kun käytöksiänsä tarkasteltaviksi otetaan. Morkka-sanoja saivat he kyllä, mutta ne vaikuttivat saman kuin hanhea vedellä valaminen.
Koponen aina ilkkui pitkistä käsistänsä, jolla tahtoi antaa ymmärtää viisaudellansa voivansa paljon vaikuttaa korkeain asianomaisten luona, mutta kuinka pitkät ne olivatkin, eivät jaksaneet sysätä Ollia valtiopäiviltä, sillä korkein oikeus vahvisti vaalin.
Jussi Koponen ystävinensä oli vimmassa, mutta Kela naurahteli salaa, toivoen kunnianhimon tulevan yleiseksi taudiksi, jolloin todenperäisesti tahtoi ruveta lääkäriksi.
IX.
Uudet toiveet ja parempi onni.