"Perhana se, ettet omassa seurakunnassa ensinkään huutoja saa; mutta aikomuksemme kumminkin menestyy," lausui Kela.
"Luuletko todellisesti niin?" kysäsi Jussi Koponen alakuloisella mielellä.
"Epäilemättä velihopea, vaikka enemmistö tulee olemaan saakelin pieni. Olenpa laskenut ja päätös on puolen manttalin enemmistö, mutta siinähän mun mielestäni kyllin.
"Jahka vaan saattaisimme luottaa noihin miehiin," keskeytti Jussi.
"Vakaa kuin kirveen silmä… Saatpa kuulla miten olen käyttäinnyt. Ne ovat helvetin kavaloita kaikki kolme, mutta ketullahan kettua pyydetään. Ensiksi puhuttelin Jurria, jolla on tärkeä riita-asia ylioikeudessa sekä selvitin hänelle, että jos Olli Toiminen tulee valtiopäivämieheksi, hän varmaan sen hävittäisi, koska Olli on likeistä sukua vastaajan kanssa. Kas sepä naula veti. Jurri kiitti minua tiedosta. Kakkurilla käytin samaa keinoa. Hän on erään kalastusyhtiön osallinen. Minä muistutin häntä, että Olli itse kalastaa samassa virrassa ja että hän aikoi alottaa riidan, joka vähentäisi yhtiökunnan oikeuksia, jonka riidan hän valtiopäivämiehenä epäilemättä voittaisi. Kakkuri on liukas ja oman voiton pyytävä perkuus, joka heti oivalsi mun lauseeni todenmukaisuuden ja sillä voitin hänen. — Pekka Kettusen kanssa mulla oli oikein pieni kahakka, kuitenkin viatointa lajia. Hän tosin on vähän kavala ja kettumainen, mutta ylipäänsä yksinkertainen tolvana. Minä tuppasin häneen niinkuin makkaraketeen kaikenlaista sakkaa, jonka hän irvistelemällä nieli. Paitsi muuta uskotin häntä että jos sinä tulet valtiopäivämieheksi, niin lähettäisit maamittausylihallituksesta maamittarin, joka pian lopettaisi kylän sekasotkusen rajajaon; myöskin uskotin häntä sinun kauttasi voivan tulla hyväksi ystäväksi maamittarin kanssa ja niin tavoin saavan jaon mielensä mukaan. — Tälläisillä apajoilla sain verkkoihini nämä kolme kalaa, ja siitä voit olla vakaa että ne siinä pysyy, sillä oman voiton langat ovat vahvemmat kuin yleisön."
"Jos ne vaan eivät edellävoittain kertoelisi minun pyrkivän herrainpäivämieheksi, niinpä kunnia kävisi korkeammaksi."
"Ole siitä huoleton. Minä olen heitä vakuuttanut, että sinä et suinkaan tahdo heittää rauhallista kotoa, käydäksesi julkisen elämän myrskysille retkille, mutta että heidän kiinteästä vaatimuksesta ehkä siihen myöntyisit. Tätä varten he tänä iltana tulevatkin tänne, ja minä toivon että heidät vastaanotat hyvinä ystävinä, joita he sanotusta syystä ovatkin."
"Sinä velikulta oletkin oikein kunnon poika," huudahti Jussi Koponen ihastuksella. "Sinun minä tiesin olevan sen miehen jota tarvitsin, sillä joku muu ei olisi puolta niin liukkaasti asiaa ajanut. Tuhannen markkaa saat korkonensa. Ne kolme ystävää kun tulevat, otan niin vastaan että tyytyvät. Enhän minä niin tuhma ole."
"Etpä vaan; se joka sun pöllöpäänä ostaa, se todellakin rahansa pilaan viskaa," lausui Kela pilkallisesti.
"Niinpä luulisin," muistutti Koponen. "Oma kiitos tosin haisee, mutta ilkkumatta luulen voivani sanoa mun pääni olevan hyvästi varustetun."