Kummankin puolin muutamia suosiosanoja vaihetettua lähti Kela matkoihinsa, sillä hänen oli käräjissä muutamia asioita ajettavina.
Muutaman tunnin kuluttua tulivat nuo kolme ystävää, jotka Jussi iloisesti vastaanotti rappusilla ja johdatti heidät saliin. Se oli kaikintavoin niin loistava kuin vallasväessäkin, sillä Koponen piti ulkonäköä suuressa arvossa ja vaimonsa oli kaikin tavoin kunnon eukko. Heti tarjottiin vieraille kahvia, jota isäntä kehoitti sekoittamaan aineen kanssa konjakkipotusta.
Heidän nyt näpäyksiä ottaissa ja niitä näitä tarinoidessa, tahdomme vähän tarkastaa ystävien ulko-ihmistä; heidän sisällistä tulemme vast'edes tuntemaan heidän käytöksistänsä.
Kaikki olivat he keski-i'än miehiä, melkein yhtä vanhat, mutta hyvin erinäköiset. Timo Kakkuri oli verevä, punakas, vilkkasilmänen ja muoto osoittava sekä hyvää että pahaa. Hän oli hyvissä vaatteissa ja käytöksensä olivat vapaat. Pekka Kettunen oli suuri kömpelö mies, kasvoiltansa tuhman-näköinen, mutta avarat sieramensa ja tirkistelevät kissan-silmänsä ilmoittivat ketun luontoa. Hänkin oli hyvissä vaatteissa paitsi saappaat, jotka olivat tavattoman suuret ja ruokottomat. Jurrista voi viimeisen sanoa kaikken suhteen. Vartalo pitkä ja laiha, pinta melkein harmaa, suuri nokka, leveä suu ja silmät ulkokultaisuutta osoittavat; ihan tällainen oli Jurri. Yleisön mielipiteessä pyysi hän olla jumalisena vaikka ne, jotka hänen lähemmin tunsivat, sanoivat hänen jumalisuutta käyttävän sisällisten pahain ajatustensa peitteeksi.
Tuokion ajan niitä näitä keskusteltua lausui vihdoin Timo Kakkuri vakavammalla äänellä:
"Arvokas veikko Jussi! tänne olemme tulleet sangen tärkeässä asiassa. Miten tiedät, on jokainen meistä pitäjänsä valiomies tulevilla valtiopäivämies-huudoilla ja meidän huutomme ovat talojen luvun suhteen niin suuret, että juuri me asetamme valtiopäivämiehen. Nyt on aikomuksemme huutaa sinua, sillä sinä meidän mielestä olet soveliain koko käräjäkunnassa. Me toivomme ettet estelemään rupea."
"Kunnioittavasta tarjomuksesta suurin kiitos, mutta tätä nykyä sitä en voi ottaa. Talouteni tulisi kärsimään niin pitkästä poisolosta. Mieluisammin tahdon elää rauhassa, pienessä vaikutus-alassani tehden mitä parasta voin yhteiseksi hyväksi. Minä en Jumalan kiitos ole ollut milloinkaan kunnianhimoinen, vaikka kyllä semmoisen toimen voisin täyttää yhtä hyvin kuin moni toinenkin."
"Paljoa paremmin," väitti Pekka Kettunen. "Eihän täällä saakeli soi ole ainoatakaan talonpoikaa niin lainoppinutta kuin sinä; sen kyllä olen kuullut pitäjän kokouksissa joissa itse rovastiakin olet pölyyttänyt."
"Pekka haastaa ihan totta," sanoi Timo Kakkuri. "Koko paikkakunnassa ei ole soveliaampaa. Olli on nyt ollut neljät valtiopäivät; jopa on aika jonkun muun tulla hänen siaiseksi. Minä en ukkoa milloinkaan ole hyväksynyt. Luulenpa hänen pitävän herrojen puolta, tuskin hän muuten niin hyvissä kirjoissa niiden luona olisi."
"Sun luulollasi on hyviä syitä," vastasi Koponen salatulla vahinko-ilolla. "Enhän minä Ollin toimia moiti; mutta minä, joka pidän sanomalehtiä, olen aikoja sitten huomannut hänen olevan kansan asian pettäjä. Muut valtiopäivämiehet ovat kunnillensa toimittaneet valtio-apuja sillan-rakennuksia ja ojittamisia varten, mutta meidän ei penniäkään ole saatu. Olisinko ollut hänen siassa niin toista olisitte saaneet nähdä. Tässä on se poika joka ei pelkää puskea isosten keralla: missä tarvitaan on mulla pitkät kädet."