— En suinkaan, en suinkaan, siitä olkaa vakuutettu. Olen hyvin utelias.
Eero oli hetken ääneti ja kysyi sitten yhtäkkiä:
— Mikä on papin velvollisuus?
Näkyi, ettei pastori tämmöistä kysymystä aavistanut. Hän hytkähti, ja leikkisä ilme katosi hänen kasvoiltaan. Kuitenkin hän vastasi melkein empimättä entisellä kohteliaan tyynellä äänellään:
— Luterilainen pappi, josta arvaan teidän nyt puhuvan, on seurakuntansa opettaja, sen kristillisen elämän, tapojen ja siveyden valvoja. Hänen pitää aina olla valmis lohduttamaan, auttamaan ja neuvomaan Jumalan sanalla, kun missä häntä vain tarvitaan. Näin teoriassa. Tietysti hänen käytännössä on vaikea — suuren seurakunnan holhoojana — pitää kaikkia jäseniä silmällä.
— Onko hän siis rikasten vaiko köyhäin pappi?
— Ei rikasten eikä köyhäin, vaan molempain. Hän on ihmisten opettaja, vastasi pastori vähän kummeksuen.
— Hän siis ei ole rikasten imartelija ja köyhäin sortaja? kysyi Eero purevasti.
Toinen punastui loukkauksesta ja sanoi papillisella maltilla:
— Minä en ymmärrä kysymystänne. Eihän seurakunnan papilla ole mitään tekemistä maallisten asiain kanssa.