— Palkkionne suoritetaan sitten, kun teos on valmiiksi painettuna.
Eero poistui.
"Olisi ehkä antanut viisikin sataa, jos olisin pyytänyt", oli hänen ensimäinen ajatuksensa kadulle tullessaan. "Mutta hyvä, etten sitä tehnyt. Työni on kyllä maksettu kolmella sadalla."
Olo tuntui niin iloiselle ja kevyelle, että mieli teki jakaa sitä onnea toisillekin. Silloin juolahti päähän, ettei hän moneen päivään ollut käynyt enonsa luona, ja aivan kuin itsestään askelet suuntausivat vanhaa kotia kohti.
Oli vielä niin varhainen aamu, ettei hovineuvos ollut lähtenyt virastoonsa. Molemmat vanhukset olivat kotosalla ja istuivat aamiaispöydässä. Riemulla ja rakkaudella he tervehtivät poikaansa ja käskivät mukanaan syömään. Eero totteli mielihyvällä, koska nälkä tuntui suolia kopistavan.
— Täällä meillä on sinusta jo puhuttu tänä aamuna, ilmotti hovineuvos, ennenkuin Eero ehti kertoa omista asioistaan. — Olemmepa saaneet sinulta terveisetkin, joista kiitämme.
Eero ei hoksannut, mitä tarkotettiin, vaan katsoi kysyvästi enoonsa.
Täti tuli hänelle avuksi:
— Valeni on käynyt täällä — sinun kehotuksestasi, niinkuin hän sanoi — ja kertonut meille eilisistä hommistanne.
Eeron ajatukset kääntyivät äkkiä viitottuun suuntaan.