— Täti! Sinäkö, täti! hän huudahti ilosta hämmästyen. — Sinäkö tänne vaivautunut tämmöisellä tuulisella säällä!
Hän auttoi kappaa päältä ja suuteli tervehdykseksi.
— Tänne minä tulin, selitti täti, — et sinä kumminkaan meillä tänään olisi käynyt. Kuka sen tietää, kuinka kauvan olisimme saaneet sinua odottaa. Kaarlo-enosikin valitti, ettet nyt ollut kotona.
Eero vei tätinsä sohvaan istumaan ja kysyi:
— Miksikä sitten juuri tänään?
— Arvasinhan sen. Etkö ole tämänpäiväistä lehteä lukenut?
— En, eihän tänne sanomalehtiä tulekkaan minulle enkä ole käynyt isäntäväen puolella.
— Voi, voi, lapseni, arvasinhan sen. Kas tässä. Täti oli hommissaan, se näkyi. Hän otti taskustaan kokoonkäärityn sanomalehden ja ojensi Eerolle.
Eero jo tiesi, mistä oli kysymys. Hänen kätensä vapisi.
— Toisella sivulla. Lue.