— Jos niin tahdot… mutta samalla hymyillen. No, mies myös ällistyi ja minä vihdoin sain suustani: "ottakaa vain, jos mikä mieli tekee. Onko teidän nälkä?" Silloin poloinen itkemään ja sanoi, että ei hän ole koskaan varastanut, mutta kun oli semmoinen nälkä…
"Hyvä vieras", minä sanoin, "älkää varkaudesta puhuko… mokoma ruma, väärä sana… Otetaan esille, mitä talossa on ruokavaroja tarjona, ja syödään vatsa täyteen". Ja sitten tulimme hyviksi ystäviksi…
— No oliko tuo päivällä vai yöllä?
— Talvi-ilta oli.
— Ja sitten vieras kestittynä sai pötkiä tiehensä kylmään, mustaan yöhön?
— Leikkiäkö lasket, Tuomo? Ettekö näe, että tässä tuvassa on kaksi sänkyä?
— Kas tosiaankin! Toinen toisessa nurkassa, toinen toisessa. Eipä juuri ole kuin morsiussänky!
— No, no, tuo toinen vuode on yövieraita varten. Siinä se "varaskin" makasi ja nukkui.
— Vai nukkui.
— Käykö niitä yövieraita sinulla usein, kun tämä paikka on vähän syrjässä?