— Teidän pitää oppia tuntemaan oman kansanne henkeä. Silloin opitte tuntemaan itsennekin… Kansan henki ei ole kansallishenki. Kansallishenki on se, että minä olen suomalainen enkä saksalainen. Samoin on personallinen tunto se, että minä olen Eero enkä Tuomo. Mutta kansan henki on ihmishenki. Minä en ole ainoastaan vähäpätöinen Eero, vaan olen ikuinen henki, ihminen, Jumalasta lähtenyt, veli kaikkien kanssa. Niin on kansanhenkikin ikuinen Jumalasta lähtenyt yhteistajunta, joka sitoo meidät yhteen ja tekee meidät veljiksi ja yhtäarvoisiksi muiden kansain kanssa… Te ette tunne itseänne ettekä kansaanne. Sillä mikä tieto se on: minä olen Tuomo, minä olen suomalainen! Senhän tietävät kaikki muutkin!… Mutta tietää se sama asia niin, että minä olen henki ja minä olen Suomen kansan hengen lapsi — ja tietää, mitä se on! — ja että minun tehtäväni on tälle minulle ja Suomen kansan hengelle ominaisella tavalla kirkastaminen Jumalan totuus…
— Ja jos sen tietäisimme ja uskoisimme, mitä sitten?
— Sitten luodaan se uusi kulttuuri.
— Uusi kulttuuri?
— Niin, se, jota kaikkien maiden kansat odottavat ja ikävöivät ja jota heidän kaikkien tulee luoda, itsekukin omalla tavallaan.
— Oi onnellinen haaveilija, sinä! Ja sinä tuohon uskot ja tuota varten elät?
— Niin, mutta minun elämässäni on joka hetki onnea… paitsi silloin kun suren pahan tähden… sillä minulla on Jumala tiedossani ja tajunnassani, se, jota ennen kutsuimme ihanteeksi… Hän onkin elävä todellisuus.
— Oi onnellinen haaveilija, sinä!
— Mutta kuinka me siihen uskoon pääsemme?
— Seuratkaa totuuden ääntä. Menkää takaisin kaupunkiin, perustakaa vahva liitto, herättäkää Resurget uudelleen eloon, päättäkää taistella totuuden puolesta viimeiseen saakka!