Mutta Eero katsoi ylös ja sanoi:
— Se päivä koittaa, se kerran koittaa. Resurget sol fugiens… Aarno, Tuomo, Harry, nyt sanon teille: jääkää tänne, ottakaa minun mökkini kodiksenne, oppikaa täällä rakastamaan, oppikaa täällä hiljaisuudessa rakastamaan, oppikaa täällä puhtaiksi… Minä olen vahva, olen voimakas, olen väkevä. Minä lähden maailmaan. Lähden kulkemaan kylästä kylään, lähden kulkemaan kaupungista kaupunkiin ja kerron ihmisille siitä rakkaudesta, joka on ilman sanoja, mutta ilmenee teoissa. Sen teen ja te jääkää tänne. Sen teen, sillä kulkea tahdon sen jäljissä, joka sanoi: seuraa minua! ja oli maailman suurin ihminen.
Ja aurinko laski. Mutta sen lasku hohti kultaa.