"Mutta jokaista ihmistä sydämeen puree käärme ja kähisee: onni on oleva sinun ja kaikki tieto.

"Ja veri kuohuu ihmisen suonissa ja punakultaisena väikkyy silmissä hänen kaihonsa luvattu maa.

"Silloin viisaus kuiskaa: älä kiusausten käärmettä kuuntele, jo ne kokemukset on tehty. Usko minuun ja onni on sinun ja totuus.

"Mutta nauraapa käärme ja houkuttelee: etkö sinä tietoa tahdokkaan?
Etkö kokea samaa kuin isäsi?

"Ja ihminen lankee ja kokee, ja valo on pimeydeksi muuttunut.

"Ja kas, on ilon Edenikin murheen luolaksi tullut, ja vaivat ja vastukset ja raskas työ nyt mieltä maahan painaa. Ei veli veljeä auta, vaan tuima on taistelun vimma.

"Siks' ikävöi jokainen pois, ja unelmain onnela kutsuu, kun todellista Edeniä ei näe…

"Mutta viisaus huokaa: Milloin koittaa se päivä, jolloin ihmisten silmät aukenee? Ja milloin tulee se aika, että he minuun uskaltavat ja ymmärtävät, että heidän nyt jo on kaikki onni ja totuus? Milloin?

"Sillä koko luomakunta huokailee ja odottelee, että Jumalan pojat maailmaan ilmestyisivät."

Ja aurinko laski.