— En tiedä, mikä päähäni pälkähti. Uhalla minä sen otin. Päätin kerrankin puhua suuni puhtaaksi. Olen niin monta kertaa ollut pakotettu valehtelemaan, että nyt päätin sanoa, mitä itse ajattelen!
— Ahaa, nyt ymmärrän, keskeytti vanhempi ystävä. — Kirjotitkin, opettajakunta pahastui, ja nyt tahtovat sinut koulusta karkottaa — eikö niin?… Mutta onko tuo mahdollista! hän lisäsi kauhistuen omaa ajatustaan.
— Annappas kun kerron, alotti Harry. — Tiesin vallan hyvin, mihin tapaan minun olisi pitänyt kirjottaa tuo aine. Pakanuus on hirveää pimeyttä, oikeata epäjumalanpalvelusta, kristinusko on ainoa uskonto, luterilainen lunastusoppi on ihanneuskonto, Jeesuksen armo meidät pelastaa kaikista synneistä ja kaikesta pahasta, jopa ikuisesta kadotuksestakin, kristinuskon kanssa tuli maailmaan valo ja valkeus ja sivistys ja naisen vapaus ja perhe ja kaikki hyvä ja…
Eero naurahti. — Voi voi, Harry… ja mitenkä sinä sitten kirjotit?
— Alotin tällä lauseella, selitti nuorukainen toimessaan — "kristinuskoa kiitetään niin paljon, ettei vähän moitetta taida sille haitaksi olla" — käytin tuommoista hieman profetallista kieltä — "ja jos Jehovah vähänkään totuutta rakastava on, niin ei hänen tällä kertaa suuttua pitäisi"… Mitä sinä naurat?
— Kysy vielä! Enhän keskellä kaikkea tätä totisuutta saata pysyä nauramatta sinun poikamaisuudellesi… Kylläpä tuosta taisivat loukkaantua!… Noinko se oli koko aineesi kirjotettu?
— Eipä ollut. Senhän sitten huomasinkin viaksi, kun en koko aikaa pilaa laskenut — tai oikeammin: kun en koko aikaa vakavana pysynyt…
— Vakavana, niin…
— Älä nyt kumminkaan luule, että se oli niin kirjotettu, etteivät olisi käsittäneet sen totista tarkotusta. Kirjotinhan itse aineen vallan vakavasti, muuten tähän tapaan. Näytin että kristinusko on huonoin uskonto, koska ihminen luonnostaan pyytää oikeutta ja onnea ja voimaa pahan voittamiseksi, mutta ei oppia, joka riistää sekä oikeuden että onnen elämästä ja sanoo, että ihminen on auttamattomasti langennut syntiin ja pahaan. Ei kristinuskon siveellinenkään merkitys ole suuri, koska se riistää ihmiseltä kaiken luottamuksen hänen omaan siveelliseen luontoonsa ja tekee hänestä rukoilevan raukan, joka vapisee oikullisen taivaallisen hallitsijan edessä. Mutta kun sitten pääsin puhumaan kristinuskon historiallisesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä, selitin oikein laajalti ja tarkkaan, kuinka turmiollinen ja tuhoa tuottava se suuremmoinen oppi on ollut. Mikä oli sen ensimäinen sankarityö? Pyyhkäsi maailmasta kaiken sivistyksen ja kulttuurin…
— Tuopa oli rohkea väite. Kuinka sinä sen perustelit, Harry?