Eero. Minulle?… Suo anteeksi, Harry, tämä tuli niin äkkiä, niin äkkiä.
Harry. Etkö iloitse kanssani?
— Iloitse? Hän astui Harryn luo ja laski kätensä hänen olkapäälleen.
— Kuule, Harry, katso minua silmiin.
Harry (vähän hämillään). Mitä tahdot?
Eero. Etkö sinä silloin ollut iloinen, kun kuulit, että minä seuraisin sinua maanpakolaisuuteesi? Niin ainakin sanoit, Harry.
Harry (hämillään). Olinhan… Olin kyllä… Mutta katso…
Eero. Mutta katso, nyt sinä minut jätät.
Harry. Mitä? Vieläkö sinä aiot?
Eero. Ja vieläkö sinä kysyt? Harry, lapsihan sinä olet… En sinua nyt tunnekkaan, entinen reipas Harryni!
Harry katsoi häneen ällistyneenä.