Eero. Aarno kohta tulee. Lähti vain Tuomoa saattamaan. Tuomo sai kutsun kotia, äitinsä on sairas… Etkö heitä takkia päältäsi, Harry?
Harry. No jos heitänkin. Ei olisi aikaa kauvan viipyä…
Eero. Kuinka niin? Onko sinun minne mentävä?
Harry. Kotiin vain… (Reippaasti). Kuulehan, Eero, minua eivät koulusta erotakkaan!
Eero (hämmästyen). No?
Harry. Eikä kotoakaan karkoteta.
Eero. No, mitä nyt on tapahtunut?
Harry. Ei muuta kuin että isä kävi koulun johtajan puheilla, ja hän ilmotti, ett'ei minun erostani mitään tule; mutta vaikka olisi tullutkin ero, ei minun kumminkaan olisi tarvinnut kotoa muuttaa, sillä ei isä pois olisi ajanut — sen nyt tiedän. Oli miten oli, pääasia on se, että nyt on kaikki toisin, nyt saan esteettä tulla ylioppilaaksi.
Eero (hiljaa ja masentuneesti). Ja siitä sinä noin iloitset!
Harry. Kuinka muuten? Et arvaa, kuinka isän ja äidin suru painoi mieltäni… Eikö uutinen sinulle ole tervetullut?