Tähän ehdotukseen suostuttiin heti. Emäntä sytytti kynttilän, ja pojat alkoivat riisua päällysvaatteitaan, mutta emännän kehotuksesta luopuivat aikeestaan, huoneet kun olivat kylminä.
Emäntä oppaana lähdettiin tarkastusmatkalle. Isäntä jäi vieraansa luo. Kamarin läpi kuljettaessa kumarrettiin vanhukselle, joka istui sohvalla ja uteliaana katseli nuoria tulokkaita. Jouduttiin porstuaan ja pienen etukamarin kautta isoon kulmasaliin ja sen viereiseen kulmakamariin.
— Tässä ne nyt olisi, kertoi emäntä ja nosti molemmissa huoneissa kynttilän korkealle, että ympäristö astuisi näkyviin.
Sisustus oli maalaistapaan. Osaksi huutokaupalla ostetut, osaksi omatekoiset huonekalut venyivät pitkin seiniä, mutta lattioissa oli kotikutoiset matot ja salissa keskellä permantoa keinutuoli, niin että Eero ymmärsi tästä voitavan laittaa hyvinkin kodikkaan kodin, vaikka vaikutus nyt hämärässä kynttilän valossa oli vähän kolkkoa.
— Nuo ikkunat ovat joelle päin? hän kysyi.
— Niin ovat.
— Eikö tämä ole sangen siistiä? Eero kysyi tovereiltaan. — Tämä isompi työhuoneena, pienempi sänkykamarina?
Aarno ja Tuomo myönsivät.
— No kuulkaa, emäntä, kuinka suuri on taksanne asunnosta, ruuasta ja… sanalla sanoen: kaikesta yhteensä?
— Kyllä pitäisi olla kolmekymmentäviisi markkaa kuukaudessa hengeltä… siihen on sitten luettuna pesukin.