— Mitä?
Eero oli äkkiä keksinyt pelastuskeinon, ja hänen silmänsä loistivat.
— Minäpä tiedänkin, mitä sinun pitää tekemän!
Hän ryntäsi ylös ja tarttui syliksi ällistynyttä Jannea.
— Oi Eero, jos voisit minua auttaa! kuiskasi toinen melkein nyyhkyttäen, mutta toivon säde välähti hänenkin silmissään.
— Sano, Janne, oletko varma Leenan rakkaudesta? Tiedätkö aivan varmaan, että hän sinua lempii?
— Tiedän, vastasi Janne ja katsoi Eeroa ihmetellen silmiin.
— Tiedät siis, että hänen puheensa teidän erostanne ei lähtenyt sydämestä?
— Sen ainakin uskon, sillä kuinka… en, en, en minä tiedä.
— Mutta onhan hän vannonut sinulle uskollisuutta?